Tikkailta toimeentuloloukkuun
Vuonna 1997 työskennellessäni rakennuksella tipuin tikkailta noin kuuden metrin matkan maahan. Tapaturmassa selkänikamani murtui, jonka johdosta käyn edelleen kaksi kertaa viikossa fysikaalisessa kuntoutuksessa. Tästä tapaturmasta alkoi vuosien ponnistelu liikuntakykyni säilyttämiseksi ja kiputilojen hoitamiseksi.
Vuosien aikana minua on tutkinut useampi erikoislääkäri ja olen ollut PPSHP.n työkykyarvioinnissa. Kaikkien tutkimusten mukaan olen työkyvytön. Kuitenkin saan vakuutusyhtiöltä vain pientä 10% osatyökyvyttömyyseläkettä. Kelakaan ei myöntänyt minulle työkyvyttömyyseläkettä vaan minun tulisi ottaa vastaan koulutuksen mukaistani työtä kirvesmiehenä.
Työkyvyttömyys eläkehakemuksen hoitamiseksi palkkasin avukseni myös lakimiehen, mutta turhaan. Vuosien vieriessä olin ajoittain kuntoutustuella, työmarkkinatuella tai sairaspäivärahalla. Ponnistellessani liikuntakykyni säilyttämisessä käytin enimmäismäärän sairaspäivärahasta ja ajauduin toimeentulotukiasiakkaaksi. Tällöin olin jo taloudellisessa ahdingossa joutunut realisoimaan omistusasuntonikin. Turhautuneena tilanteeseeni passivoiduin ja tyydyin kohtalooni ja jatkoin elämää toimeentulotukiasiakkaana.
Keväällä 2015 sain kutsun asuinkuntani sosiaalitoimeen palvelutarpeen arviointiin. Sosiaalitoimesta minulle tarjottiin kuntouttavaa työtoimintaa valmennuspaja Tärpin järjestämänä. Vaikka läheiseni varoittelivat minun joutuvan sosiaalityöntekijöiden pompoteltavaksi kiinnostuin tarjotusta avusta, koska tunsin itse jo käyttäneeni kaikki keinoni toimeentuloni hoitamiseksi. Niin lähdin tutustumaan valmennuspajaan ja tuon käynnin jälkeen aloitin käynnit valmennuspajalla.
Valmennuspajan matalan kynnyksen toimintaan oli helppo tulla, pääsin helposti mukaan hyvähenkiseen ryhmään ja sain uusia ystäviä, joilla oli erilaisia kokemuksia työttömyydestä ja sen syistä. Valmennuspajalla tunsin kuuluvani johonkin ryhmään tasavertaisena jäsenenä. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaana pääsin myös nousemaan toimeentulotukiasiakkuudesta työmarkkinatuelle.
Valmennuspajan työntekijöiltä sain apua omien asioiden hoitamiseen. Ja kun sain Kelalta kielteisen päätöksen sairaspäivärahastakin niin valmennuspajan ja kunnan yhteistyönä minulle järjestyi aika erikoislääkärin vastaanotolle. Hän määräsi minulle uudet työkykyyni liittyvät tutkimukset. Näiden tutkimusten perusteella olen nyt sairaspäivärahalla ja minulla on myös toivoa päästä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Saatuani tukea virastoasioiden hoidossa ymmärrän asiakirjoissa minua koskevat kirjaukset selkeämmin ja hahmotan oman tilanteeni virastoasioinnin suhteen paremmin. Saamani tuen ansiosta koen viimeinkin tulleeni kuulluksi ja oma jaksaminen on parantunut ja usko siihen, että asiani ovat hoidettavissa on palautunut.