Omalla esimerkillä on suuri vaikutus
Matti Haapalainen on työskennellyt melkein kymmenen vuotta kouluohjaajana Nuorten Ystävien koululla ja koulukoti Pohjolakodin Pohjolan koulussa Muhoksella. Kokenut musiikin moniosaaja opettaa molemmilla kouluilla musiikkia sekä vetää koulupäivien jälkeen musiikki- ja kulttuurikerhoa. Haapalaisella on media- ja viestintäalan sekä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan koulutus.
– Musiikki on ollut aina mulle intohimo, vapaa-ajallakin soittelen muutamassa bändissä. Musiikki on mulle sekä työ, että harrastus. Saan tehdä sitä mistä pidän: soittaa, äänitellä, tehdä musiikkivideoita sekä lyhytelokuvia nuorten kanssa.
Nuorten Ystävien koululla opiskelee oppilaita, joilla on oppimisvaikeuksia kehityksen viivästymästä, tunne-elämän häiriöstä tai muista näihin verrattavista syistä johtuen. Opetuksen tukena käytetään mm. monipuolisia kommunikaatiomenetelmiä ja kuvallista toiminnanohjausta. Pohjolan koulua käyvät Pohjolakotiin sijoitetut nuoret.
– Tässä työssä pitää musiikin opettamisen lisäksi olla vahvaa osaamista erityisesti autismin kirjosta, neuropsykiatrisista oppimisvaikeuksista ja haastavasta käyttäytymisestä, Matti toteaa.
Kahden erilaisen oppilasjoukon kanssa työskenteleminen on Matin mielestä enemmänkin rikkaus kuin mitään muuta.
– En voisi kuvitella olevani vain toisella koululla. Molempien koulujen lapsissa ja nuorissa on sekä hyvät että haasteelliset puolensa. Ja on hyvä, että koulut ovat niin erilaisia. Ei ehdi kyllästyä, Haapalainen naurahtaa.
Matti kertoo, että hänellä ei ole normityöpäiviä vaikkakin samat rutiinit toistuvat.
– Jokainen päivä on erilainen. Sen millainen oppitunti tulee, näkee vasta sitten, kun oppilaat tulevat luokkaan. Oppilaat yllättävät joka kerta. Tässä työssä täytyy osata improvisoida ja on opittava tuntemaan oppilaansa hyvin. Kun tunnet oppilaasi, niin osaat tarvittaessa vetää oikeista naruista.
Nuorten Ystävien koululla opetuksen apuvälineinä käytetään muun muassa kuvia ja värinuotteja. Lisäksi välillä eriytetään ryhmä eri huoneisiin soittamaan. Pohjolan koulun oppilaat ovat innokkaita räppääjiä ja monesti osa oppilaista tekee mielellään biittiä koulun studiossa.
– Välillä oppilas on päättänyt, että ´tänään teen näin´, ja tällaisessa tilanteessa täytyy saada oppilas sopeutumaan tuntitilanteeseen. Tällöin esimerkiksi voidaan eriyttää porukka, jotta kaikilta ei mene musiikinopetus pilalle. Oppilas voi tehdä tietokoneella biisejä toisessa huoneessa tai soittaa sähkörumpuja eri huoneessa. Porukka kootaan yhteen heti, kun se on mahdollista. Välillä joudutaan käymään läpi yhteisiä sääntöjä. Kiukuttelun taustat pyritään selvittämään heti, ettei oppilaan koko päivä mene pilalle, Haapalainen kuvailee.
Kouluajan ulkopuolella Haapalainen ohjaa molempien koulujen kerhoja.
– Kerhoissa tehdään sitä, mikä on lapselle ja nuorelle hyödyllistä ja mistä he ovat kiinnostuneita. Kerhoissa touhu on vapaampaa kuin oppitunnilla, eikä niin opetuksellista. Kerhot eivät ole pakollisia vaan oppilaat tulevat omasta halusta mukaan. Yhdessä ollaan tehty kuitenkin kerhoille säännöt. Tavoitteena on mukava kerho, jossa on mukava soittaa, äänittää tai tehdä elokuvia.
Työn parhaita hetkiä ovat Haapalaisen mukaan ne, jolloin oppilas oppii jotain uutta ja innostuu tekemästään.
– Parasta ovat onnistumisen kokemukset…pienistä jutuista syntyy suuria asioita. Palkitsevinta on innostuminen, se kun joku innostuu musiikista vapaa-ajallakin. Vaatii harjoittelua osata biisi ja on hienoa, kun oppilaat ehdottavat, että tehdäänkö se, lauletaanko tämä biisi tunnilla. Lisäksi työkaverit on tässä hommassa parasta.
– On päivänselvää, että oppilaasta on hirveän iso vastuu yhdessä toisten aikuisten kanssa. Omalla esimerkillä on suuri vaikutus.