”Olin ensi ryypystä lähtien alkoholisti” – Verton kävijä Salla kertoo tarinansa
26-vuotias Salla päätyi Verton asiakkaaksi monen mutkan kautta. Salla on nuori nainen, jolla tuntuu olevan elettyä elämää paljon pidemmältä ajalta. Olen kiinnostunut kuulemaan, mistä kaikki alkoi. Olemme varanneet jutustelulle aikaa tunnin sillä ajatuksella, että se riittää kevyesti – ja voi, kuinka väärässä olimmekaan.
”Voisin oikeastaan aloittaa mun lapsuudesta”, Salla aloittaa.
“Olin alkoholistiperheen matkalaukkulapsi”
Salla kuvailee itseään alkoholistiperheen lapseksi. Sallan “täydelliseen kulissiperheeseen”, kuten Salla sen ilmaisee, kuului Sallan lisäksi kaksi vanhempaa sekä kaksi isosisarusta. Lisäksi isällä oli lapsia edellisestä liitosta.
“Meillä oli kulissit kunnossa. Molemmat mun vanhemmista kävivät töissä. Toinen heistä oli aika merkittävässä asemassa. Ulospäin kaikki näytti idylliseltä, mutta kotioloissa kuohui. Turvattomuus ja alkoholismi värittivät mun lapsuutta.”
Sallan vanhemmat erosivat Sallan ollessa 7-vuotias. “Mun lapsuus päättyi siihen. Jouduin ottamaan liikaa vastuuta itsestäni, koska mun vanhemmat olivat kykenemättömiä huolehtimaan musta.”
Salla asui vuoroviikoin isän ja äidin luona. Alkoholismi ja turvattomuus värittivät Sallan lapsuutta erosta huolimatta.
“Olin alle 10-vuotias, kun mut laitettiin sekoittelemaan viinadrinkkejä sheikkerillä mun isälle ja äitipuolelle. Heidän mielestään se oli kauhean hauskaa.”
– Salla
Äidinkään luona alkoholismia ei päässyt pakoon, sillä äitikin joi päivittäin – töissä käymisestä huolimatta. Myös äidin miesystävät olivat alkoholisteja. Yhdestä miesystävästä tuli Sallalle isäpuoli moneksi vuodeksi. “Isäpuoli oli mulle ainoa turvallinen aikuinen. Hän laittoi mulle realistiset rajat ja osasi olla johdonmukainen vanhempi”, Salla kertoo.
Muutoin Sallan lapsuus oli hajanaista ja turvatonta. Sallan lapsuudessa alkoi myllertää lisää, kun äiti muutti toiselle paikkakunnalle ja Salla jäi isän luokse asumaan. Sallaa koulukiusattiin pahasti ja koulumenestys kärsi. “Älliä mulla olis ollut, mutta olosuhteet tukahduttivat sen”, Salla kertoo.
Tunnesyömisestä alkoholiin
“Addiktiokäyttäytyminen alkoi mulla jo 6-vuotiaana. Käsittelin tunteitani ruoalla. Mulla ei ollut muita keinoja”, Salla aloittaa. Tunnesyöminen muutti muotoaan erilaisiin toiminnallisiin addiktioihin. 13-vuotiaana Salla aloitti tupakoinnin ja 14-vuotiaana alkoholin käytön. “Olin ensi ryypystä lähtien alkoholisti. Huono itsetunto ja arkuus hävisivät heti, kun join. Alkoholi antoi itsevarmuutta ja teki musta ulospäinsuuntautuneen.”
Alkoholista tulikin pian tärkeä osa elämää. Kasiluokkalaisen Sallan viikot menivät alkoholia ajatellen: missä otetaan, kuka hakee, mitä juodaan. Kaveriporukat muovautuivat saman kiinnostuksenkohteen ympärille.
Elämässä myllersi lisää: Sallan isäpuoli ja äiti erosivat, ja Salla menetti elämänsä ainoan turvallisen aikuisen. Välit isään katkesivat.
Sitten kuvioihin tuli kannabis. Salla oli 16-vuotias.
Salla alkoi käyttää kannabista ja alkoholia runsaasti ja säännöllisesti. “Olin viikolla enemmän kännissä kuin selvinpäin. Mun muistissa on paljon aukkoja tuolta ajalta.”
Mielenterveysongelmat pahenivat entisestään, eikä Sallalla ollut enää hahmotusta vaaratilanteista. Salla kärsi bulimiasta, minkä lisäksi hän oli pahasti masentunut ja itsetuhoinen. Ennen 18-vuotissyntymäpäiväänsä Salla laitettiin psykiatriselle osastolle aistiharhojen takia. Samoihin aikoihin kävi ilmi, että Sallasta oli tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta: toisen oli tehnyt osaston fysioterapeutti, toisen Sallan oma äiti.
Psykiatrisen osastohoidon kautta lastensuojelun asiakkaaksi
Salla siirrettiin osastohoidosta lastensuojeluyksikköön. Lastensuojeluyksikössä Sallalle määrättiin ensimmäistä kertaa bentsodiatsepiinit, eli rauhoittavat lääkkeet. “Sijoitusjakso oli mun lapsuuden parasta aikaa. Säännöt ja rajat toivat mulle turvaa. Olin avohuollossa tosi hyväkäytöksinen nuori. Mun oli helppo sopeutua siihen ympäristöön.”
Sijoituksen päätyttyä 18-vuotias Salla muutti omaan asuntoon vanhalle kotipaikkakunnalleen. Siellä Sallaa odottivat vanhat kaveriporukat. Juominen lähti heti lapasesta.
”En ymmärtänyt, että vapauteen kuuluu myös vastuu. Olin keskimäärin viisi päivää viikosta kännissä. Myös rauhoittavia aloin käyttämään päivittäin.”
– Salla arjestaan 18-vuotiaana
Salla yritti jatkuvasti skarpata ja käydä kouluja, mutta ei ikinä valmistunut. Päihteet ja päihteiden käytöstä johtuva psyyken rakoilu olivat koulunkäynnin tiellä.
Tässä vaiheessa minulla herää kysymys: eikö kukaan puuttunut Sallan päihdekäyttäytymiseen? Kuulostaa oudolta, että edes psykiatrian hoitokontakti ei ole viheltänyt peliä poikki.
“Riippuvuus on niin monisyinen sairaus, että siitä ei välttämättä uskalleta kysyä. Riippuvuutta on niin vaikea hoitaa. Suunta on kuitenkin koko ajan parempaan päin”, Verton tiimipäällikkö Hanna Eskola kertoo.
Salla nyökyttelee. “Ei mun päihderiippuvaisuutta huomattu, enkä siitä erikseen heille kertonut”, Salla kertoo. “Psykiatrian hoitokontakti kysyi ainoastaan alkoholin käytöstä. Valehtelin. Mun vastaus oli tarkkaan mietitty: se herätti huolta, mutta kukaan ei puuttunut siihen. Päihderiippuvaisen keinot manipuloida ja vakuutella ovat loputtomat.”
Uudet kulissit
Koronakeväänä 2020 Salla tapasi miehen, johon hän pian rakastui. “Näin jälkikäteen ajateltuna rakastuin siihen mun lempiviinipulloon, jonka Juuso toi mulle ensitapaamisella. En Juusoon. Ajattelin vaan, että onpa ihana mies”, Salla kertoo naurahtaen.
Miehellä oli entuudestaan kaksi lasta. Ei kestänyt kauaa, kun Sallasta, Juusosta ja Juuson lapsista muodostui uusperhe. “Meillä oli ihana asunto, lapset, koiranpentu ja perheauto. Kaikki oli ulospäin täydellistä.”
Mutta kaikki se oli kulissia – aivan, kuten Sallan omassa lapsuudessa. Kulissien takana Salla käytti bentsoja päivittäin ja suhde Juusoon oli epäterve pohjiaan myöten.
“Se, että lääkkeet olivat lääkärin määräämiä, tuki mun ongelmaa. Ne eivät olleet mistään katukaupasta.”
– Salla rauhoittavien lääkkeiden käytöstä
“Olin kuin kävelevä zombi. Söin voimakkaita psykoosin estolääkkeitä, masennuslääkkeitä ja rauhoittavia”, Salla kertoo. Myös alkoholin käyttö jatkui. Silloin kun lapset eivät olleet kotona, kännättiin.
Kysyn, miksi hoitokontaktin kautta ei järjestetty lääkekontrolleja. “Nykyään koitetaan olla skarpimpia ja asiaan on tullut parannuksia, mutta lääkekontrolleja voi joutua odottelemaan vuosia. Resurssipula näkyy tässäkin”, Hanna Eskola kertoo.
Lopun alkua
Kesällä 2021 järvi näytti tyyneltä, mutta pinnan alla kuohui. Salla löysi uuden riippuvuuden: pikalainat. “Sain nousut siitä, kun odotin lainapäätöstä”, Salla kertoo. Siihen asti luottotiedot olivat olleet kunnossa, mutta nyt ne menivät. Vuoteen mahtui lisää muuttoja ja kesken jääneitä kouluja.
Loppuvuonna Salla hakeutui psykiatrian päivystykseen voimakkaan ahdistuksen takia. Osastolle häntä ei otettu. Sen sijaan lääkäri määräsi bentsokuurin jo olemassa olevan lääkityksen lisäksi.
“Muistan sen tunteen, kun istuin tärisevänä ja vapisevana ahdistuspallona. Kun kuulin sanan bentsokuuri, ryhtini oikeni heti. Se oli kauneinta, mitä olin kuullut vähään aikaan”, Salla kertoo.
Sitten alkoi loppurytinä.
”Syötkö sä vielä niitä rauhoittavia?”
Salla oli varma siitä, että lääkefirmat halusivat myrkyttää hänet. Psykoottinen oireilu, unettomuus, painajaiset ja kova hikoilu kestivät parisen viikkoa.
“Löysin oman pohjani kirjaimellisesti sängyn pohjalta”, Salla aloittaa. “Tuntui kun mun luita ois revitty ja venytetty. Laitoin kaverilleni viestiä, että mikä mua vaivaa.” Kaveri vastasi nopeasti. “Syötkö sä vielä niitä rauhoittavia?”
Salla tajusi, että hänellä on vieroitusoireita bentsodiatsepiineista. Toleranssi lääkkeille oli kivunnut niin korkeaksi, että vieroitusoireet ilmenivät niistä suurista lääkemääristä huolimatta, joita Salla söi päivittäin.
Salla pääsi katkolle jo samana iltana. Kuusi viikkoa kestävä Minnesota-hoito oli päätepiste päihteille.
Pahin mahdollinen ero
Raitistuttuaan Salla erosi päihderiippuvaisesta miehestään. Välit lapsuudenperheeseenkin menivät. Päihteistä irtautuminen tuntui kuitenkin pahimmalta mahdolliselta erolta.
Raitistumisen jälkeen tie vei turvakodin kautta omaan asuntoon. Elämisestä tai asumisesta ei tullut mitään, sillä siihen tarvittavia taitoja ei Sallalla juurikaan ollut.
Vanhat ystäväporukat toisella paikkakunnalla alkoivat taas kiinnostaa. Hän irtisanoi edellisen asuntonsa, alkoi hakea asuntoa toiselta paikkakunnalta ja majaili kavereidensa luona odottaessaan asuntotarjouksia.
Retkahduksen vaara oli ensimmäistä kertaa läsnä, sillä ystävät käyttivät edelleen päihteitä. “Muistan, kun pyörittelin lääkeliuskaa kädessä ja mietin, mitä teen. Viime hetkellä heitin lääkkeet pois, valvoin koko yön ja lähdin heti aamulla hoitolaitokseen intervallijaksolle”, Salla kertoo.
Intervallijakson jälkeen Salla pakkasi tavaransa ja muutti Ouluun. Oulusta Salla sai myös oman asunnon, johon liittyvissä asioissa hän sai apua asunnottomia auttavalta ASTE-hankkeelta. Arjen ja talouden hallinnan tukea Salla haki edunvalvonnasta. Oulun kaupungin mielenterveyspalveluista löytyi oma työntekijä. Päihteettömyyden myötä myös psykologisia tutkimuksia on pystytty viimein tekemään luotettavasti: ADD-diagnoosi on tuonut Sallalle lisää itsemyötätuntoa ja ymmärrystä.
Koska Salla ei ole väleissä lapsuudenperheensä kanssa, ammattilaisilta ja vertaisilta saatu tuki on kultaakin kalliimpaa.
Vertosta vertaistukea, yhteisöllisyyttä ja uuden arjen opettelua
Oulusta löytyi myös Nuorten Ystävien Verto, jossa Salla alkoi käymään lähes päivittäin. Salla tuli omien sanojensa mukaan Vertoon hengittämään.
“Skeptisenä tulit! Olit ku kissa pistoksissa ja perkeleen äkänen”, Hanna sanoo pilke silmäkulmassa. ”Se johtui siitä, että mua pelotti ihan sairaasti. Varsinkin silloin, kun aloin tuntemaan oloni turvalliseksi – koska se oli niin vierasta mulle”, Salla kertoo.
Verto auttaa Sallaa ylläpitämään vuorokausirytmiä ja mahdollistaa sosiaalisten taitojen opettelun. Vertossa Salla on oppinut myös arkirutiinit ja arjen taidot. Myös vertaistukiryhmät ovat hänelle tärkeitä.
“Eristäytyminen olisi hirveän helppoa. On tärkeää, että on joku paikka, johon mennä. Parasta on palaute, jota saan ohjaajilta ja muilta kävijöiltä. Ilman sitä en hahmottaisi, miten paljon olen jo kasvanut.”
– Salla
“Vaikka olit äkäinen Pikku-Myy alkuun, susta on kuoriutunut lempeä, hauska ja tärkeä tyyppi Verton yhteisölle. Kuulut kalustoon ja oot niin kaivattu täällä aina”, Hanna hymyilee.
Raittiutta on takana nyt 2 vuotta. “Pidin itseäni toivottomana tapauksena ja luulin, etten voisi elää hyvää elämää raittiina. Mutta olin väärässä”, Salla hymyilee.
Toivo on nyt ensimmäistä kertaa läsnä Sallan elämässä. Mitä hän näkee omassa tulevaisuudessaan? “Haaveilen opinnoista sosiaali- ja terveysalalla. Olen saanut niin valtavasti apua elämäni eri vaiheissa, että haluan kantaa oman korteni kekoon”, Salla toteaa.
Sallan ja Juuson nimet ovat muutettu.