Yhteisön avulla jokainen este voidaan voittaa! (EN/FI)
Working in Ponkka has been an amazing experience that has granted me a better chance of understanding the infinite aspects related to social rehabilitation. As an international nursing student, I had the luck of experiencing different working environments within diverse countries which were almost always directly inherent to the clinical setting. Italian healthcare features more customizable services that often directly relate to the private sector since the public is overwhelmed and the prices of the second are usually accessible enough to guarantee availability to everyone.
Psychotherapy is usually the most used service along with the further support of a pharmacological therapy that can only be furthered by a psychiatrist. It is a common requirement that the two elements are inseparable once joined, especially since the mental drugs ”alone” do not possess the ability to improve the lives of the patients and present too many risks and side effects to having their usage not carefully monitored. With this knowledge, I was not honestly expecting too much ”usefulness” out from the third sector until I came to realize that psychotherapy services are often unavailable or too expensive in Finland.
This has left me inquiring about the precedent assumption on the ”free” sector, and, how useful it could be in the moment when the access to psychotherapy is limited either by the physical availability and cultural norms that impose thought’s isolationism. Then, the clubhouse is not anymore a place to just spend ”leisure” time, but it has to compensate for all the aspects related to monitoring, motivating, and evaluating the progress of ones’ rehabilitative process. As soon I started to comprehend better this reality, the importance of my working experience became exponential and I really understood how fundamental it is to promote these types of initiatives so that the needs of the customers may be individually satisfied. It is my hope that one day, therapeutical services will finally become more accessible but, until then, this responsibility will be held entirely by clubhouses and their creative approach. Ponkka taught me that through the value of community every obstacle can be defeated, therefore, I shall strive to not forget this precious lesson and I will try to carry it forever with me along with my future paths.
—
Työskentely Pönkässä on ollut mahtava kokemus, joka on antanut minulle paremman mahdollisuuden ymmärtää sosiaalisen kuntoutuksen lukemattomia eri näkökulmia. Kansainvälisenä hoitoalan opiskelijana minulla oli onni saada kokemusta eri maissa erilaisissa työympäristöissä, jotka liittyivät lähes aina kliiniseen hoitotyöhön. Italialaisessa terveydenhuollossa tarjotaan enemmän räätälöityjä palveluja usein yksityisellä puolella, sillä julkinen terveydenhoito on täynnä ja toisen sektorin hinnat mahdollistavat yleensä saatavuuden jokaiselle.
Psykoterapia on yleensä eniten käytetty palvelu yhdessä lääkkeellisen hoidon tarjoaman lisätuen kanssa, johon tarvitaan psykiatria. Näitä kahta vaaditaan yleisesti yhdessä, sillä mielenterveyslääkkeet eivät yksistään voi parantaa potilaiden elämää ja lääkkeillä on paljon riskejä ja sivuvaikutuksia, joten niiden käyttö vaatii huolellista seurantaa. Tämän tiedon perusteella, en odottanut kovin paljon ”hyötyä” kolmannelta sektorilta, kunnes tajusin, että psykoterapiapalveluja ei usein ole saatavilla tai ne ovat liian kalliita Suomessa.
Tämä on saanut minut miettimään ”ilmaisen” sektorin ennakkoasenteita ja sitä, miten hyödyllinen se voi olla silloin, kun psykoterapian saatavuutta rajoittavat joko fyysinen saatavuus tai kulttuuriset normit, jotka eristävät ajattelutapoja toisistaan. Silloin klubitalo ei ole enää ainoastaan paikka, jossa viettää “vapaa-aikaa”, vaan sen täytyy myös olla täydentävä osa yksilön kuntoutusprosessin seurantaa, motivointia sekä edistyksen arviointia. Kun aloin ymmärtää paremmin tämän todellisuuden, työkokemukseni tärkeys kasvoi eksponentiaalisesti ja minä todella ymmärsin, miten olennaista on tukea tämän tyyppisiä hankkeita, jotta asiakkaiden yksilölliset tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Toiveeni on, että jonakin päivänä terapeuttiset palvelut olisivat lopultakin paremmin saatavilla, mutta siihen asti vastuu tästä on yksinomaan klubitaloilla ja niiden luovilla lähestymistavoilla. Pönkkä on opettanut minulle, että yhteisön avulla jokainen este voidaan voittaa, joten minun täytyy yrittää olla unohtamatta tätä kallisarvoista oppituntia ja kantaa sitä ikuisesti mukanani tulevaisuuden poluillani.
Alkuperäinen teksti: Valerio ”Vallu” Radicchi, sairaanhoitaja-opiskelija
Suomennos: Miia-Christina Thallinger ja Jari Leinonen