PÖNKKÄ 10 WEE
Klubitalo Pönkkä juhlistaa tänä vuonna 10-vuotistaivaltaan. Olen ollut mukana Pönkän toiminnassa lähes sen toiminnan ajan, eli kymmenisen vuotta. Toimintaan osallistuminen on minulle hyvää ja tärkeää. Toiminnasta saan rytmiä päiviin ja viikkoihin. Saan mietittyä ja ratkaistua elämän solmuja. Keventynein mielin jaksan aina eteenpäin. E-klubitalotoiminta on minulle elintärkeää koronavitsauksen aikana. Osallistun viikoittain etenkin erilaisiin ryhmiin, kuten englannin kielen keskusteluryhmiin, kirjakavereihin ja opiskeluun liittyviin ryhmiin Zoomin ja Teamsin välityksellä. Sitä kautta pysyn mukana elämässä.
Minulla on takana pitkä toipumisen tie. Sairastuin 22-vuotiaana, jolloin elämää oli takana 1/3 ja ehkäpä 2/3 edessä. Se ikä on sellaista aikaa, jolloin monet alkavat seukata, perustavat perheen ja hankkivat ammatin. Yhdessä lehtiartikkelissa kirjoitettiin, että ”yhteiskuntamme suurin uhka ei piile muotihuumeissa, tappajaherhiläisissä eikä muussakaan erikoisessa hetken kouhutuksessa, vaan siinä että osa nuorista ei koskaan kasva tavallisiksi aikuisiksi vaan putoaa alkumetreillä.”
Minusta Pönkässä on onnistuttu ryhmäytymisessä. Meitä on ”monenkirjo”, niin naisia kuin miehiä, nuoria ja ikääntyneempiä monenlaisista elämäntilanteista. Toiminnassa voi olla mukana monella tapaa. Jos pitää kokouksista, voi kokoustaa. voi myös osallistua ryhmiin, tehdä lounasta tai lounastaa, voi musisoida, käyttää tietokonetta, viettää aikaa ihmisten parissa. Klubitalolla on mahdollista suorittaa osaamis- ja osallistumistodistukset, ja esimerkiksi atk-n tavoitteellisia osaamistodistuksia.
Sairaudesta toipumisen tiellä parhainta antia on se, että olen saanut takaisin uskoa elämään, kaikesta huolimatta. Yksi askel eteenpäin on se, että oppii sen, että sairautta kannattaa hoitaa. Sen voi tehdä monella tapaa, huolehtimalla ammattilaisesta avusta, lääkityksestä ja esim. liikunnalla, musiikilla tai vaikkapa taideterapialla. Nykyisin myös yhteiskunta valaa uskoa siihen, että jokainen työkäsipari on tarpeen. Siis osatyökykyisistenkin.
Klubitalo Pönkkä on matalan kynnyksen paikka, jonne on helppo tulla sellaisena kuin on. Nimi Pönkkähän tulee sanoista Pönkkä, joka on paikka, jossa tuetaan ihmistä. Pönkkääminen on tukemista. Ihminen voi ottaa vastuuta omasta elämästään ja se on sellainen terveysteko, ettei se ole myöhäistä milloinkaan. Kahta mielipidekirjoitusta lainaten: ” Yritä olla katkeroitumatta, usko siihen hyvään, joka sinulla on ja jota odotat elämältä. Kyllä se ajanoloon palkitaan.” Elämän parhaista päivistä kirjoitetaan, että ” elämäsi parhaimpia päiviä eivät ole menestyksen päivät, vaan pikemminkin ne päivät, jolloin masennuksen ja epätoivon hetkellä huomaat itsestäsi halun nousta vastaamaan elämän haasteisiin ja näet lupauksen paremmasta huomisesta ja tulevista saavutuksista.”
Näihin ajatuksiin Pönkkä on ihan ylävitosen, yläfemman, paikka!