Nuorten Ystävien toiminta kiinnostaa Japanissa

Anniina Halonen, viestintäpäällikkö | 5.12.2023

Nuorten Ystävillä koettiin jännittäviä hetkiä, kun suomalaisesta koulutus- ja hyvinvointijärjestelmästä kiinnostunut Yoshinobu Shoi matkusti Japanista asti tutustumaan Nuorten Ystävien arkeen ja Oulun kaupungin neuvola- ja päiväkotitoimintaan. Shoi on dekaani Fujin naisten yliopistossa, jossa hän työskentelee kasvatustieteen parissa. Nuorempana Shoi opetti Hiroshimassa lapsia, joilla oli kehityspoikkeamia säteilyn jälkivaikutuksista johtuen. Nykyään Shoi muun muassa auttaa perheitä, joiden lapset eivät voi erinäisistä syistä käydä koulua. 

Nuorten Ystävät ry:n kehitysjohtaja Marko Kielinen sai kunnian esitellä Shoille Nuorten Ystävien koulujen arkea, sekä Oulun kaupungin neuvola- ja päiväkotitoimintaa. Vierailun päätteeksi pääsimme myös haastattelemaan Suomi-faniksi tunnustautunutta Yoshinobua.

Miksi juuri Suomi?

Kaikki alkoi Tokiossa vuonna 1998, kun tunnettu aikuiskasvatustieteen professori Yrjö Engeström oli puhujana eräässä kasvatustieteen seminaarissa. Nuori Yoshinobu oli yksi paikalle kerääntyneistä kuulijoista. Tämä Engeströmin vierailu sytytti Yoshinobussa kipinän ja kiinnostuksen suomalaiseen koulutuspolitiikkaan. Kun sitten vuonna 1999 Japanin hallitus rahoitti nuorten japanilaisten kasvatustieteilijöiden vierailuja maailmalle, lähti suurin osa Yoshinobun kollegoista Yhdysvaltoihin tai Kanadaan. Yoshinobulle päätös oli helppo, joskin muista poikkeava – hän halusi ehdottomasti Suomeen.

Vuotta myöhemmin Yoshinobu muutti perheineen Helsinkiin vuodeksi. Tuon vuoden ajan hän opiskeli kasvatuspsykologiaa Helsingin yliopistossa. Samaan aikaan Japanissa elettiin vaikeita vuosia: kova kilpailu ja “hypermeritokratia”, kuten Shoi sen ilmaisee, jaottelivat ja arvottivat ihmisiä yhteiskunnassa parempiin ja huonompiin. “Olin epätoivoinen. Miten me voisimme Japanissa tehdä asioita paremmin? Voisimmeko oppia jotain Suomelta?” 

Muumien luvatusta maasta esikuvaksi

Ei siis liene mikään ihme, että Helsingin yliopiston opinnot yhdistettynä suomalaiseen näköalapaikkaan saivat Shoin kiinnostumaan Suomen koulutus- ja hyvinvointijärjestelmistä. “Halusin tietää, miten suomalaiset osaavat yhdistää nämä kaksi niin taidokkaasti. Silloin pohjoismaiset hyvinvointivaltiot näyttäytyivät meille vielä uutena ja radikaalina. Suomi yhdistyi mielissämme ainoastaan Muumeihin ja saunaan. Nykyään Suomi on kaikista kiinnostavin maa koko Euroopassa, ellei koko maailmassa”, Shoi ylistää. 

“Me japanilaiset kunnioitamme suomalaista koulutus- ja hyvinvointijärjestelmää valtavasti. Se tuli suuren yleisön tietouteen Japanissa vuosina 2002–2003, kun Japanin PISA-tulokset laahasivat ja Suomi oli ykkösenä. Halusimme kipeästi tietää, miten te teitte sen – sillä selkeästi se, mitä me teimme, ei toiminut”, hän pohtii ääneen ja tekee heti täyskäännöksen: “En kuitenkaan ihaile Suomea saavutustenne takia. Rakastan yleistä tunnelmaa täällä ja suomalaisia ihmisiä. Te olette aitoja, pidätte toisistanne huolta ja olette yhteistyöhaluisia”, hän viittilöi ja suuntaa tietävän hymyn Markolle.

Joukko ihmisiä musisoimassa.
Ryhmämusisointia Nuorten Ystävien koululla. Taka-alalla Yoshinobu ottaa kuvia. Etualalla koulujen rehtori Kimmo Laine.

Toivo on kaiken hyvinvoinnin ydin

Toivon rooli yhteiskunnan hyvinvoinnissa on merkittävä. Shoi on todistanut elämänsä aikana sekä toivon läsnäolon, että sen puutteen. “Sain itse kasvaa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa yleinen ilmapiiri oli kannustava ja toiveikas. Nykyään se on Japanissa päinvastainen. Suuri osa ihmisistä on menettänyt toivonsa ja tuntee olevansa voimaton. Sellainen kulttuuri, jossa vain kaikista parhaimmat pärjäävät, lamaannuttaa ihmisiä”, Shoi kertoo.

Hän kuitenkin sanoo vievänsä tältä Oulun visiitiltä paljon toivoa omaan työhönsä. “On inspiroivaa, miten upeasti te Nuorten Ystävillä ja Oulun kaupungilla yhdistelette kasvatukseen ja kehitykseen liittyvää asiantuntijuutta. Ja niin sen pitäisi ollakin, sillä ne kulkevat käsi kädessä”, Shoi hymyilee. “En malta odottaa, että pääsen kertomaan tästä visiitistä kollegoilleni. Toivon syvästi, että tällainen toivon toimintakulttuuri lyö läpi vielä joskus myös Japanissa.”

Jaa artikkeli: