Yli 50-vuotiaat työllistyvät rohkeasti uudelle uralle
Adapteri-hankkeen tulokset yli 50-vuotiaiden työllistymisestä ovat positiivisia. Kuvaavaa työllistyneille on se, että he ovat rohkeasti lähteneet uudelle uralle. Usein myös kouluttautuminen auttaa työn saannissa.
Monen ikääntyneen kokemuksen työn hakemisesta ovat karut: vaikka kuinka suoltaisi työhakemuksia, ovet eivät aukene edes työpaikkahaastatteluun. Tämän todistavat myös Nuorten Ystävien Adapteri-hankkeen piirissä olevat yli 50-vuotiaat työttömät työnhakijat. Toivoa ei silti ole menetetty, vaan Adapterista haetaan oppia osaamisen osoittamiseen, työhakemusten tekemiseen ja CV:n päivittämiseen ja potentiaalisten työnantajien kartoittamiseen. Adapterin luoma valmennuskirja on saanut työnhakijan tutustumaan itseensä paremmin ja hoksaamaan, mitä työelämältä oikeastaan haluaakaan.
Yli 50-vuotiaalla työnhakijalla on osaamista ja kokemusta. Työnhaussa haasteena on osaamisen esiin tuominen, mutta toisinaan työnhaku saattaa törmätä työnantajan asenteisiin. Adapterin asiakkaiden toive on, että yli viisikymppisten työttömyydestä puhuttaisiin enemmän. Silloin myös havaittaisiin, ettei ole olemassa mitään yhtenäistä ikääntyvien työttömien joukkoa, vaan jokaisella oma on oma erityinen tarinansa.
– Työttömyydestä on tullut peitelty häpeän aihe, kun pitäisi toimia juuri päinvastoin eli nousta barrikadeille ja tuoda esiin se, että täällä hyviä työntekijöitä pidetään kotona tyhjän panttina, eräs Adapteri-hankkeen asiakkaista tähdentää.
Adapteri-hankkeen kohderyhmänä ovat kaikki oululaiset työikäiset työttömät ja Oulun alueen työnantajat. Toiminnassa painotetaan alle 30-vuotiaiden ja yli 50-vuotiaiden työllistymistä. Asiakkaaksi on ohjautunut paljon yli viisikymppisiä työnhakijoita, koska sille kohderyhmälle ei juuri ole palvelua tarjolla.
Uskoa tulevaisuuteen
Kun ihminen 20–30 työvuoden jälkeen, usein jopa saman työnantajan palveluksesta, jää työttömäksi, työhönvalmennuksessa ei oikopäätä lähdetä tekemään työhakemuksia.
– Takana on paljon elettyä elämää ja myös tarve puhua työn menettämiseen liittyvästä pettymyksestä ja turhautumisesta. Työttömyyteen saattaa liittyä myös katkeruuden ja arvottomuuden kokemuksia, työhönvalmentaja Marja Hämäläinen sanoo.
Eräs Adapterin asiakkaista kertoo tyypillisen tarinan siitä, miten pitkän työuran katkaisivat kolmet yt-neuvottelut. Ensimmäinen ja toinen kierros ei vielä osunut kohdalle, mutta kolmas jo osui. Sen jälkeen työ on koostunut määräaikaisista pesteistä ja työttömyysjaksoista. Myös sairastuminen on saattanut katkaista työuran, eikä kouluttautuminen uuteen ammattiin aina tuo ratkaisua työttömyyteen.
Pitkään samaa työtä tehneen täytyy ensin saada ajattelemaan laajemmin, mitä muuta hän osaa tai voisiko hän vaihtaa kokonaan alaa. Entiseen on hedelmätöntä jumittua, vaan miettiä tarkkaan, mitä minä oikeasti haluan työkseni tehdä. Pitkän työhistorian omaavan työnhakijan valmennuksessa opetellaankin sanoittamaan omaa osaamista ja rohkaistaan uusille urapoluille.
Tutkimusten mukaan ammatillinen itsetunto laskee jo kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Jos kokemus on se, ettei pääse edes työkokeiluun tai harjoitteluun, se alkaa syödä itsetuntoa.
– Luottamuksellisuus ja uskon luominen tulevaisuuteen on avain siihen, että ihminen voi jatkaa eteenpäin, työhönvalmentaja Tarja Ervasti muistuttaa.
Ne ´kalliit´ työntekijät
Yhteiskunnan rakenteet aiheuttavat epätasa-arvoa, siitä ovat samaa mieltä niin Adapteri-hankkeen työntekijät kuin asiakkaatkin. Yhtenä työllistymisen esteenä nähdään se, että työkyvyttömyyden eläkekustannukset jäävät viimeisen työnantajan harteille. Sairaus voi kohdata minkä ikäistä työntekijä tahansa, sen kaikki toki ymmärtävät, mutta asia voi silti vaikuttaa. Lisäksi työnantaja maksaa yli 53-vuotiasta työntekijästä suuremman eläkemaksun eli hän on lähtökohtaisesti ´kalliimpi´ työntekijä.
– Puhumme yhdenvertaisuudesta ja silti meille on luotu systeemi, joka selvästi syrjii kokeneempia työntekijöitä. Kun katsoo Suomen ikärakennetta, meillä on aina vain isompi joukko syrjinnän kohteena, projektipäällikkö Vesa Karjalainen ihmettelee.
Viime aikoina on keskusteltu myös rekrytointikulttuurista ja siitä, että rekrytoijan omat mieltymykset vaikuttavat liiaksi siihen, minkälaisia työntekijöitä valitaan.
– Anonyymi rekrytointi voisi olla vastaus siihen, ettei rekrytointia ohjaakaan epäolennaiset asiat, vaan hakijan osaaminen ja sopivuus paikkaan. Hyviä kokemuksia on mm. Rovaniemen ja Helsingin kaupunkien rekrytoinneista, Karjalainen miettii.
Ikääntyvien työntekijöiden digitaidot ovat myöskin nostettu tikunnokkaan, tosin syyttä. Moni toimiala on kokenut ison murroksen, eikä siellä enää pärjää vanhoilla taidoilla. Iästä riippumatta eri ihmisillä on erilaiset valmiudet ja kiinnostus ottaa haltuun uusia digitaalisia ohjelmia. Se, mikä kiinnostaa ja motivoi, se myös opitaan.
– Helposti harhaudumme ajattelemaan työtehtäviä liian kapeasti. Se on myös työhönvalmennuksen haaste, että meillä on riittävän monipuolinen ja laaja ymmärrys työelämästä.
Rohkeasti uutta kohti
Adapteri-hankkeen tulokset yli 50-vuotiaidsen työllistymisestä ovat positiivisia. Kuvaavaa niille, jotka ovat työllistyneet on se, että he ovat rohkeasti lähteneet uudelle uralle. Leimallista on myös halu kouluttautua, vaikka työuran loppumetreillä ei ole realistista lähteä vuosikausiksi koulunpenkille.
– Adapterista on ollut suuri hyöty, ei vain työpaikkojen kartoittamisesta ja työnhakutaitojen päivittämisessä vaan myös siinä, että on tullut uutta itsetuntemusta ja myös itseluottamusta. Ennen menin siihen työhön, mihin pääsin, nyt ajattelen, millaisia vahvuuksia minulla on ja mitä itse haluan, adapterilaiset summaavat.
Monimuotoisemmat työmarkkinat hyödyttäisivät kaikkia, sillä 100-prosenttisen työkyvyn vaatimus rajaa ison liudan kaikenikäisiä ihmisiä työmarkkinoilta. Joustavuus, osa-aikaisten töiden mahdollisuus ja erilaiset kombinaatiot työn ja eläkkeen yhteensovittamisessa ovat vielä suurelta osin käyttämättä.
Yli 62-vuotiaiden eläkeputki on nyt katkaistu, koska tutkimusten mukaan työnantajat ovat kohdistaneet enemmän irtisanomisia heihin, jotka ovat oikeutettuja työttömyysturvan lisäpäiviin. Uudenlaisia ratkaisuja kuitenkin tarvitaan, jotta lähellä eläkeikääkin olevat työttömät pääsisivät töihin.
Työhönvalmentajien keinolistalta löytyy vielä palkkatuki; se madaltaa kynnystä palkata työtön työnhakija. Palkkatuki voidaan myöntää vähintään vuoden työttömänä olleen 60 vuotta täyttäneen henkilön palkkaamiseksi. Palkkatuki on ensimmäisten 12 kuukauden ajalta työttömyyden keston perusteella 40 tai 50 prosenttia palkkauskustannuksista, tämän jälkeen enintään 30 prosenttia palkkauskustannuksista enintään 24 kuukautta kerrallaan.
– Mielestäni 60-vuotiaiden palkkatuen ehdoista pitäisi poistaa vaatimus vähintään 12 kuukauden työttömyydestä ennen palkkatuen myöntämistä. Työsuhteen kesto olisi myös todennäköisesti pidempi, jos palkkatuki ei laskisi toisena vuotena, Hämäläinen sanoo.
….
Juttu perustuu Adapteri-hankkeen työntekijöiden ja asiakkaiden haastatteluun.
ADAPTERI-HANKE
Adapteri-hanke, 2019–2021, sovittaa yhteen työnhakijoita ja työnantajia yhteisesti räätälöidyn täsmävalmennusmallin avulla. Hanketta rahoittavat Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus, Oulun kaupunki ja Nuorten Ystävät ry.
- Aloittaneita asiakkaita noin 120
- Työllistyneitä noin 50 % lopettaneista
- Muita jatkopolkuja, kuten työkokeilu tai opiskelu, löytänyt noin 40 % lopettaneista
- Noin 10 % jatkanut tai palannut TE-toimiston palveluihin