Pienen lapsen kiukku
Mitä kiukku on? Miten suhtautua lapsen kiukkuun ja mitä voin vanhempana tehdä? Kiukku herättää tunteita ja koskettaa erityisesti pienten lasten vanhempia.
Jokainen lapsi kiukuttelee ja käyttäytyy joskus hankalasti. Kaikenikäisillä lapsilla yksi tavallisin kiukun aihe on rajat, joita vanhemmat joutuvat asettamaan.
Aikuisen tehtävänä on sanoittaa tunteet ja luoda turvalliset rajat tunteiden ilmaisulle. Nuorten Ystävien Vanhempien Akatemian järjestämissä vanhempainilloissa käsitellään pienen lapsen tunteiden hallintaa teemalla Pienen lapsen kiukku. Vanhempainillat antavat osallistujille mahdollisuuden keskusteluun, vertaistukeen ja voimaantumiseen.
Kiukku on myös tarpeen
Uhmaikä liittyy lapsen tarpeeseen itsenäistyä ja hallita omaa erillisyyttään vanhemmista. Jokainen EI ja MINÄ ITSE merkitsevät tunnetta itsensä hallinnasta. Tämä luo pohjaa ihmisen tunnetaitojen kehittymiselle. Uhmaikä laantuu viimeistään 4-5-vuotiaana. Tällöin lapsella tulisi olla käsitys, missä hänen rajansa menevät ja että hänen omalla tahdolla on vaikutusta asioiden kulkuun.
Joskus lapsen uhmaikä voi koetella vanhempia ja erityisesti väsyneenä voi tuntua siltä, että on helpompi antaa periksi. Kiukkuamalla lapsi huutaa rajoja ja turvaa ja vanhemman tehtävänä on opettaa lasta sietämään rajoja ja samalla tukea oman tahdon kehittymistä. Jos uhmaiän kehitystehtävät jäävät laiminlyödyksi, odottavat ne tulevaisuudessa.
Mikä lasta kiukuttaa?
– Kun joku kiusaa, ei ole mitään tekemistä, vanhempi lähtee töihin tai ei saa leikkiä rauhassa, kertoivat 3-4-vuotiaat kiukkuasiantuntijat. Vanhemman näkökulmasta vastaus voi olla, että kaikki asiat lasta kiukuttavat. Vanhempien sopimat selkeät ja johdonmukaiset rajat tuovat turvallisuutta, mutta myös kiukuttavat.
Kiukkutilanteissa lapsi tarvitsee aikuisen, koska lapsella ei ole vielä tarvittavia taitoja käsitellä kiukkuaan. Jos lohduttavaa vanhempaa ei ole, jää lapsi yksin kiukkuisen tunteen kanssa ja kokemus myös itsestä maailman lisäksi näyttäytyy negatiivisena ja pahana.
Kun uhmaikäinen, kiukutteleva lapsi koettelee vanhemman omaa jaksamista, kiukusta keskusteleminen on tärkeää. Toisten vanhempien kanssa keskusteleminen kiukusta helpottaa.
Miten kiukkutilanteessa tulisi toimia?
Aikuisen rauhallinen läsnäolo ja kiukun vastaanottaminen on välttämätöntä. Kiukkutilanteessa oman toiminnan sanottaminen lapselle on apu myös itselle. Vanhempana tulee puuttua lapsen toimintaan eikä kiukun tunteeseen esim. arvostelemalla. Lapsen lähellä oleminen ja sylin tarjoaminen on tärkeää, tällöin lapsi tietää, että vanhempi rakastaa häntä kiukkuraivosta huolimatta.
Vanhempana on hyvä miettiä, miten omaa vihaa tai ärtymystään lapselle näyttää. Malttinsa menettänyt aikuinen on lapsen silmin katsottuna pelottava. Silmien sulkeminen, kymmeneen laskeminen tai siirtyminen toiseen huoneeseen hetkeksi voi auttaa vanhempaa rauhoittumaan.
Kiukun jälkeen
Lapsen rauhoituttua on hyvä kertoa, miksi ei saanut tehdä tai toimia kuin olisi halunnut. Näin opetellaan asioista yhdessä juttelemista ja toisen kuuntelemista. 3-4-vuotiaiden kiukkuasiantuntijoiden mukaan kiukkuun auttaa esimerkiksi kirjan lukeminen, kun äiti silittää, päiväunille meneminen, kun mun isoveli leikkii mun kaa, ku tullee viereen, että joku tullee ja pyytää kaveriksi tai ku polkee kiukun lattiaan.