Perheteatteri on yhdistänyt perheitä kahdeksan vuoden ajan
Kuuluu riemuisa huuto, jota seuraa formulaäänet. Vanhempien Akatemian järjestämä Perheteatteri aloittelee esitystään Oulun teatterin Pienellä näyttämöllä. Yleisö kutsutaan sisään esiintyjien alkuverryttelyn ollessa käynnissä. Verryttelyjen seuraaminen saa yleisön hymyilemään. Pian karhuperhe aloittaa aamutoimet lintujen visertäessä.
Vanhempien Akatemian lapsiperheasiakkaat ovat saaneet osallistua maksuttomaan Perheteatteriin jo kahdeksan vuoden ajan. Vetäjinä ovat toimineet Oulun teatterin ohjaaja Heta Haanperä sekä dramaturgi Jukka Heinänen. Viikoittaiset kokoontumiset alkoivat edellisviikon kuulumisilla. Jo kuulumiskierros käytiin leikin keinoin. Kokoontumisilla on tutustuttu draamanlakeihin, opeteltu kontrollista irti päästämistä sekä kaaoksen sietämistä.
Perheteatteri lähti käyntiin, kun vanhemmille koetettiin miettiä vanhemmuutta tukevaa toimintaa. Teatterista innostuttiin ja sitä kehitettiin. Vanhemmat kommentoivat, että on ollut hienoa, kun on ollut yhteinen harrastus lasten kanssa. Lasten suusta puolestaan kuului, että kyllä aikuisetkin voivat leikkiä! 
Tilan antamista on opeteltu yhdessä
Mukana on noin kaksikymmentä perhettä, joista kuusi oli mukana illan esityksessä. Esitys eteni valokuvien katsomiseen, missä kukin näyttelijä pysähtyi kameran ottaessa kuvan. Yleisölle selostettiin, mitä kuvassa tapahtuu. Puhe on täysin improvisoitua, vaikka vaikuttaa valmiiksi harjoitellulta.
”Kaikkea sattuu, eikä sille mitään voi. Elämä jatkuu!” nuori esiintyjä huikkaa iloisesti, kun valokuva kertoo ikävistä kommelluksista.
Jouluista valokuvaa kuvaillessa käydään läpi joululahjoja. Yleisö hörähtää, kun mummo kertoo innoissaan hiihtävänsä uusilla suksillaan aina Sarajevoon saakka!
Toisten kuuntelemista ja toisille tilan antamista on opeteltu yhdessä. Tekemiseen osallistuminen ei ole ollut pakollista, vaan toimintaa on saanut seurata sivusta. Haanperä korostaa tavoitteen olleen, että kukin saa tilaa olla siinä olotilassa, missä on. Usein vanhemmille on voinut olla vaikeaa kestää ja antaa lapsen tai nuoren vain seurata vierestä, ehkä jopa keskittyä ennemmin puhelimeensa, kuin yhdessä tekemiseen. Hetan mukaan kaikki ovat kuitenkin osallistuneet mukaan toimintaan viimeistään kolmen tai neljän kerran jälkeen.
Perheteatteri ei siis ole vain sekoilua ja sivusta seuraajatkin ovat antaneet tilaa heille, jotka ovat mielellään osallistuneet. Tapaamiskerroilla on opittu myös auttamaan muita. Mukana olevat vanhemmat kertovat perhedynamiikan parantuneen, kun kerran viikossa on harrastettu antaumuksella yhdessä. Uusioperhe iloitsee Perheteatterin yhdistäneen heitä perheenä. Samalla on tutustuttu uusiin ihmisiin.
Perheteatterista on saanut rohkeutta
Esitys huipentuu naapureiden rajariitaan, joka keskeytyy kysymyksellä:
”Miksi me riidellään? Eikö voitas tehä jotain muuta? Kuten tanssia!”
Naapurusten tanssahdellessa salin valot pimenevät ja 20-päinen yleisö osoittaa suosiotaan aplodein. Taputukset hiljenevät, kun yksi nuorista astuu takaisin lavalle. Luvassa on yllätysnumerona taikaesitys. Hyvin rennosti nuori esittää taikatemppuja ja saa yleisön mukaan. Rentous tai esillä olo ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Perheteatterin aloittaessa jopa oman nimen esittäminen tuntui taikatemppuja tekevästä nuoresta aluksi haastavalta. Lapset, ja tietenkin myös aikuiset, ovat saaneet rohkeutta Perheteatterista.
Merkityksellisyydestä kysyttäessä yksi lapsista rohkenee kertoa, että ennen Perheteatteria katsekontakti tuntui vaikealta koulussa. Nyt hän esiintyi yleisön edessä, eikä katsoja näe minkäänlaista epävarmuutta näytöksessä!
Perheteatteri on uniikkia toimintaa, jota ei ole Vanhempien Akatemian eikä Hetan tai Jukan tietojen mukaan missään muualla. Aiheesta on tehty myös opinnäytetyö, jonka tarkoituksena on kuvailla vanhempien kokemuksia perheteatteritoiminnan merkityksestä perheiden hyvinvoinnille.
Esirippu laskeutuu hetkeksi, mutta Perheteatteri-toiminta palaa jälleen ensi vuonna ja jatkaa vaikuttavaa työtään perheiden hyvinvoinnin ja yhteyden vahvistajana.