Yhteistyön kehittyminen ottaa aikansa
Joskus tilanteet vaativat aikaa ja kohtaamisia ja tuloksia syntyy vasta pitkänkin tovin kuluttua. Nuorten Ystävien Kohtaantoa-hankkeen alkutaipaleella 2023 työnantajakoordinaattori Jarkko Lehmikangas otti yhteyttä Jarkimo Oy:n hallinto- ja työturvallisuusvastaavaan Virve Jurmuun kertoakseen hankkeesta. Jarkimo Oy suunnittelee ja toteuttaa ratkaisuja kaupunkiluontoon.
Hankkeen palveluista kertoessaan Lehmikangas mainitsi yhtenä Kohtaantoan tärkeänä osana työnhakijan ja työnantajan kohtauttamisesta. Tuolloin Jurmulla ei ollut tarvetta hankkeen tuelle, mutta reilu vuoden jälkeen tilanne oli muuttunut. Jurmu muisti aikaisemman keskustelun ja otti uudelleen yhteyttä.
Jarkimon kasvaessa Jurmun työn määrä lisääntyi niin paljon, että kaivattiin työntekijää jakamaan osa tehtävistä. Haastavaa rekrytoinnista teki työn sesonkiluontoisuus. Jarkimolla ei ollut tarjota töitä ympärivuotisesti, mikä ei välttämättä sovi kaikille työntekijöille.
– Meillä siis tammi- ja helmikuu ovat niin hiljaisia, että oikeastaan mitään ei tapahdu, Jurmu kertoo.
Lehmikangas ja Jurmu keskustelivat, millaista työntekijää kaivattiin ja millaisiin työtehtäviin. Hankkeen asiakkaista löytyi potentiaalisia tekijöitä, joista kerrottiin Jurmulle. Kolme heistä haastateltiin ja lopulta sopiva tekijä löytyi.
Uravalmentaja kohtasi yksilönä
Filosofian maisteri Henna Orajärvi jäi työttömäksi, kun hänen entinen työnantajansa ajautui konkurssiin. MegaMatchmaking-rekrytointitapahtumassa hän tutustui Kohtaantoaan käydessään esittelypisteellä juttelemassa. Syksyllä 2024 Henna tuli hankkeen asiakkaaksi ja kävi Marja Hämäläisen uravalmennuksessa.
Orajärvi tapasi uravalmentajaa useaan kertaan ja kokee tapaamiset monella tapaa hyödyllisiksi.
– Työllisyystilanne on vaikea monella alalla, ja oli helpottavaa puhua siitä rehellisesti ihmisen kanssa, joka ei vain todennut, että jos laitan viisikymmentä hakemusta viikossa, työllistyn, hän muistelee.
Uravalmennuksessa Orajärvi kuuli myös voivansa saada alentuneesti työkykyisen palkkatukea työnantajalle narkolepsiansa vuoksi. Hänen mukaansa kukaan muu ei ole ennen hoksannut kertoa sellaisesta.
Orajärvi kuvaa rekrytointiprosessia huomattavasti mukavammaksi, kuin niin sanottua perinteistä prosessia. Hän tuli kohdatuksi yksilönä, eikä ollut yksi sadoista kasvottomista hakijoista muiden joukossa.
Työnantajan ja työntekijän kohtaaminen
Virve Jurmu toivoi hankkeesta apua sellaisen työntekijän löytämiselle, jolle kävisi työn sesonkiluonteisuus. Samaan aikaan häntä pelotti avoimen työpaikkailmoituksen jättäminen, koska tiesi työttömiä toimistotyöntekijöitä olevan niin paljon, että ilmoituksesta olisi luultavasti seurannut hakemustulva. Useiden satojen hakemusten läpikäyminen olisi vienyt paljon aikaa, joka oli muutenkin tiukassa.
Kohtaantoa kartoitti tehtävään vaadittavaa osaamista omaavat henkilöt, jolloin iso työ hakemusten läpikäymiseksi jäi kokonaan pois. Kohtaantoasta kerrottiin myös työkokeilumahdollisuudesta, jossa niin työnantajalla kuin työnhakijalla on mahdollisuus tutustua toisiinsa ja työtehtävään ennen työsopimuksen kirjoittamista.
– Työkokeilulla me Hennan kanssa aloitettiin ja se oli mielestäni hyvä juttu, Jurmu tuumaa.
Orajärvi puolestaan kokee, että työllisyyspalveluissa tehdään pakollinen minimi, mutta muuten yksilöt jäävät oman onnensa nojaan. Hän kuvaa tilannetta kestämättömäksi. Järjestelmä pelaa, mutta se ei oikein palvele ketään. Rekryfirmojen hän pohtii sopivan ehkä suurille yrityksille toimitusjohtajan tai jonkin erikoisosaajan etsimiseen, mutta ei tavalliselle pienelle yritykselle, joka etsii tavallista työntekijää.
Orajärvi kertoo Kohtaantoan perehtyneen niin työnantajaan kuin -hakijaankin. Siten löytyi sopiva pari. Palvelu oli yksilöllistä ja hän toivoisi samankaltaisen palvelun saavan vakituisen roolin yhteiskunnassa.
– Lopuksi voisin vielä sanoa, että nykyisessä digiin painottuvassa maailmassa on pysäyttävää huomata puhuvansa chattibotin sijaan ihmiselle ja tulla kohdatuksi ihmisenä, Orajärvi tiivistää hyvää kokemustaan.