Työhönvalmennuksesta tukea työelämään
Olen Sinikka Putaala ja kerron tässä omaa tarinaa työllistymisestä ja työhönvalmennuksesta, sekä siitä millaista tukea olen Klubitalo Pönkästä saanut jäsenyyteni aikana.
Opiskeluaikoina kuulin Klubitalo Pönkästä silloiselta työhönvalmentajalta, ja päätin sitten liittyä Pönkkään jäseneksi vuonna 2012. Silloinen työhönvalmentajani kertoi, että Pönkästä voi saada tukea esimerkiksi työnhakuun, virastoasioihin ja palkkalaskelman tarkastukseen. Olenkin saanut Pönkästä työhönvalmennusta myös esimerkiksi silloin, kun on vaihtunut työkohde. Työhönvalmentaja on tullut minun kanssani yhdessä opettelemaan työtehtäviä, ja olemme tehneet yhdessä selkeät listat mitä minun pitää tehdä milloinkin. Olen voinut tarkistaa tunnit yhdessä työhönvalmentajani kanssa, että voinko tehdä esimerkiksi lisää tunteja tai osallistua koulutuksiin ilman, että tunnit paukkuvat yli. Kelan kanssa pitää olla tarkkana näiden asioiden kanssa. Olen saanut myös apua virastoasioihin, kuten verokortin laskemiseen ja Kela-asioihin.
Mutta palataanpas ajassa taaksepäin. Silloin kun liityin jäseneksi Pönkkään, opiskelin samaan aikaan Luovilla Nuorten Ystävien ja Luovin järjestämässä oppisopimuskoulutuksessa. Valmistuin toimitilahuoltajaksi keväällä 2013. Valmistumisen jälkeen päivitimme ansioluetteloa yhdessä työhönvalmentajan kanssa, ja sitten aloimme etsiä minulle töitä. Pääsinkin oman alan töihin Coorille, jossa työskentelin 6 vuoden ajan, kunnes minulle tuli sähköpostiin kutsu tapaamiseen työpaikalla ja meille kerrottiin irtisanomisesta. Työhönvalmentajani Pönkästä oli mukana, ja odotti ulkopuolella.
Kun kerroin, että minulla loppuu työt kuukauden päästä, työhönvalmentaja kysyi miltä nyt tuntuu? Työhönvalmentajan tuki tuntui hyvälle ja pääsin juttelemaan irtisanomisuutisten aiheuttamista tunteista tutun ihmisen kanssa.
Irtisanomisen jälkeen minulla oli töitä vielä kuukauden ajan, koska olin ollut niin pitkään Coorilla töissä. Se kuukausi tuntui pitkältä ja aika haikealtakin. Siivouskohteessa yksi työntekijä kysyi minulta, että milloin minulla on kesäloma, ja kerroin hänelle, että minulla loppuu kohta työt kokonaan. Hän sanoi, että olen ollut heidän paras siivooja. Tuntui kyllä hyvältä kuulla nuo sanat ja se sai silmäkulmatkin kostumaan. Sitten kun viimeinen työpäivä koitti, oli ihana, kun silloiset työkaverit järjesti minulle läksiäiset ja muisteltiin yhdessä aikoja, kun tulin töihin Coorille.
En ollut vielä oikein sisäistänyt asiaa irtisanomisesta, kunnes työt olivat loppumassa ja työkaveri kyseli avaimia takaisin. Silloin konkreettisesti tajusin, että työt loppuvat nyt ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi Pönkässä lohdutettiin. Rupesin työhönvalmentajani kanssa miettimään, mille alettaisiin. Lähdin Luoville lisäkouluttautumaan työnopastamisen ja ympäristöhuoltopalveluiden osalta. Samaan aikaan olin katsellut uusia työpaikkoja. Pääsinkin erääseen yritykseen töihin. Viihdyin siellä vain seitsemän kuukauden ajan, kunnes totesin ettei tämä ole se paikka, jossa viihdyn ja rupesin miettimään uuden työpaikan etsimistä.
Äiti ja kummitäti tekivät vähän salapoliisityötä ja sanoivat, että käy katsomassa olisiko ISS:illä sinulle töitä. Katselin ja pyörittelin päässäni, että haenko vai enkö hae. Päätin kuitenkin hakea paikkaa salaa työhönvalmentajalta. Kerroin hakeneeni työpaikkaa, kun sain kutsun työhaastatteluun ja haastatteluun päätettiinkin mennä yhdessä. Ennen työhaastattelua harjoiteltiin haastattelua varten, esimerkiksi tutustuttiin kysymyksiin mitä voi työhaastattelussa tulla vastaan ja mitä haastattelija ei saa kysyä. Muistaakseni harjoiteltiin myös itse haastattelutilannetta ja se oli hyvä, koska sitten ei jännittänyt niin paljoa oikeassa haastattelussa.
Kävin työhaastattelussa ja sain paikan! Nyt minulla on menossa jo viides vuosi ja tykkään työstäni, koska olen saanut tehdä niin monenlaisissa paikoissa monenlaisia töitä, kuten porrassiivousta, myymäläsiivousta ja myös toimistosiivousta. Tykkään työstäni, koska siinä näkee heti oman käden jäljen, miten olen siivonnut. Se on omalla tavallaan myös liikkuvaa työtä.
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta minulle on aina ollut selvää, että haluan myös tehdä töitä osa-aikaisesti. Työ tuo minulle elämään hyvinvointia ja rytmiä arkeen. Kello soi aamulla ennen kukon laulua ja vaikka väsyttäisi, niin se on vain lähdettävä töihin. Monesti, kun lähtee tekemään töitä, niin siinä sitten kuitenkin piristyy ja herää. Työpäivän jälkeen fiilistelen sitä tunnetta, kun työt on tehty ja voin olla hyvällä omalla tunnolla vapaalla työpäivän jälkeen.
Vapaa-ajalla käyn Pönkässä musiikkiryhmässä Pönkän Pumpussa tiistaisin laulamassa. Pumpun kanssa olen päässyt keikkailemaan erilaisiin paikkoihin. Isoin keikka meillä oli viime kesänä 2023, kun olimme Kaikkien kesäfestareilla esiintymässä. Lisäksi samaisena syksynä olimme esiintymässä Oulu kylässä -tapahtumassa. On ollut hienoa päästä esiintymään ja huomaan, että esiintymiseni on parantanut ja lauluääneni kehittynyt. Sanon aina, että musiikki on minun iso rakkauteni. Vaikka muut pettää niin musiikki ei petä. Musiikilla on mielen hyvinvointia parantava voima. Tykkään muutenkin vapaa-ajalla käydä keikoilla ja katsomassa jääkiekkoa, etenkin Oulun Kärppien pelejä. Olenkin saanut Pönkän kautta välillä ilmaisia lippuja Kärppäpeleihin.
Klubitalo Pönkkä on minulle tärkeä paikka, koska olen saanut täältä ystäviä, joiden kanssa voi nähdä talon ulkopuolella. Poikaystävänkin olen löytänyt talon kautta, saman harrastuksen ansiosta. Jos Klubitalo Pönkkää ei olisi, en tiedä missä olisin. Onneksi on Pönkkä ja olemmekin kuin yhtä suurta perhettä.
Terveisiä ja rakkautta kaikille pönkkäläisille!
Sinikka