Tarvitaanko hankkeita enää, kun POMA tulee?
Pohjoismainen työvoimapalvelumalli (POMA) astuu voimaan 2.5.2022.
Uusi asiakaspalvelumalli otetaan käyttöön toukokuusta alkaen samanaikaisesti kaikissa TE-toimistoissa ja työllisyyden kuntakokeiluun kuuluvissa kunnissa. Uuden mallin on luvattu tuovan mukanaan yksilöllisempää otetta työnhakijan palvelutarpeiden arvioimiseen sekä tiiviimpää yhteistyötä TE-palveluiden kanssa. TE-palveluiden on jatkossa tarkoitus reagoida aiemmassa vaiheessa ja olla aktiivisemmin apuna asiakkaiden matkalla työllistymiseen. POMA:n tuomat muutokset vaikuttavatkin askeleelta oikeaan suuntaan ja siten mahdollisuudelta positiiviselle muutokselle.
Tiivis yhteydenpito ja ”ihmistä ei jätetä yksin” -asenne vaikuttavat hyvinkin lupaavilta, mutta asiakkaiden kanssa keskustellessa on ilmennyt, että uudistus herättää myös kysymyksiä ja huolia. Esimerkiksi, miten varmistetaan luottamussuhteen luominen asiakkaan ja virkailijan välille? Asenne työvoimapalveluita kohtaan ei ole perinteisestikään kovin luottavainen, sillä työttömän työnhakijan ei ole helppoa luottaa sellaiseen ihmiseen, joka heiluttaa edessä sekä keppiä että porkkanaa. Tämä voi uudessakin mallissa johtaa vaikeuteen avautua ja kertoa rehellisesti omista taustoistaan virkailijalle. Toinen huoli liittyy resursseihin. Miten hakuvelvoitteen täyttämistä valvotaan ja miten huolehditaan, että asiakkaiden tapaamisiin on riittävän kattavasti aikaa ja tilaa? Varsinkin jos tapaamisissa halutaan aidosti paneutua työttömyyden taustoihin ja asiakkaan toiveisiin, tulisi resursseja olla huomattavan paljon. Lisääntyvät tapaamiset myös kuormittavat verkkopalveluita, eikä niiden toimivuudesta voi tänä päivänä tinkiä. Lisäksi huolta kannetaan pitkäaikaistyöttömien huomioimisesta. Saatavilla olevan tiedon perusteella kaikista intensiivisin tuki ajoittuu työttömyyden alkuun. Näin tulee priorisoitua ne asiakkaat, jotka muutenkin työllistyvä nopeasti, kun samalla pitkäaikaistyöttömien määrä jatkaa kasvua.
Pinnalle nousee siis päällimmäisenä ongelmana, miten yksilölliset tarpeet saadaan huomioitua julkisissa palveluissa. POMA tarjoaa entistä aktiivisempaa yhteydenpitoa virkailijoilta, mutta myös velvoittaa asiakkaita edelleen jatkuvaan työnhakuun. Hakuvelvoitteen implementoinnin kanssa onkin oltava varovainen. Intensiivinen soittelu ja hakuvelvoitteesta tarkasti kiinni pitäminen ei ole hyödyksi, jos asiakkaan suunta on hukassa ja elämässä on muitakin haasteita. Asiakkaiden täytyy pystyä kertomaan tarpeistaan ja tulla kuulluksi. Palvelutarpeen arvioimisen täytyy siis osua oikeaan ja sille on annettava aikaa. On ymmärrettävä, että työttömyyden mahdolliset syyt ovat erittäin laaja-alaiset ja erilaisten tarpeiden huomioiminen vaatii koko järjestelmältä joustavuutta ja kärsivällisyyttä.
Holistinen lähestyminen työkykyyn ja työllistymiseen on alue, jossa hanketyö pääsee loistamaan. Voittoa tavoittelemattomissa palveluissa luottamussuhteen rakentaminen on helpompaa, kun valmennussuhde ei perustu karenssin pelkoon. Lain sanelemien minimien sijasta hankkeissa voidaan hyödyntää positiivisen valmennuksen perusteita. Positiiviseen valmennukseen kuuluu olennaisesti vahvuuksien tunnistaminen, motivaation ylläpito ja toivon lisääminen. Kun asiakkaalle sallitaan aikaa ja tukea itsereflektioon, voi hänelle avautua myös uusia polkuja työllistymiseen. Esimerkiksi Adapteri-hankkeen asiakkaiden toiveet ja tarpeet ovat oleellisesti vaikuttaneet sen toimintaan, luoden ympäristön, jossa asiakkaan itsemääräämisoikeus on keskiössä.
Hanketyötä ei tarvitse nähdä vaihtoehtona julkisille palveluille, vaan se voi toimia julkistenpalveluiden rinnalla. Kuten mainittu, POMA:n lupaus yksilöllisestä tuesta on lupaava, mutta pelko on, että uusi palvelumalli jättää yksin juuri ne, jotka eniten tukea tarvitsevat. Erityisesti pitkäaikaistyöttömille hakuvelvoitteen mukainen neljä hakemusta kuukaudessa herkästi johtaa neljään pettymykseen kuukaudessa jatkuvasti pidentyvällä aikavälillä. Jotta pitkittyvä työttömyysjakso saadaan katkaistua, tarvitaan intensiivistä tukea motivaation kannatteluun ja muutoksen löytämiseksi. Juuri palvelumallin ”hiljaisina” kuukausina hankkeiden kautta saatu rohkaisu voi nousta avainasemaan. Hankkeista asiakas voi löytää itselleen rinnalla kulkijan, jonka avulla prosessoida pettymyksiä, etsiä uusia polkuja ja selvitellä elämän ja byrokratian kiemuroita.
Empatiapohjaisen ja yksilökeskeisen valmennuksen lisäksi hankkeissa voi olla myös resursseja vaihtoehtoisen rekrytoinnin kehittämiseen ja työnantajayhteistyöhön. Kehittämishankkeissa on sisäänrakennettu halu ja kyky reagoida ketterästi yksilöllisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin. Hankkeiden merkitystä ei siis voi olla korostamatta. POMA:n lomassa hankkeissa voidaan etsiä omaa osaamista, tukea itsetuntoa, vähentää ahdistusta ja luoda uusia mahdollisuuksia. Esimerkkejä tällaisista onnistumistarinoista nähdään esimerkiksi Adaperi-hankkeen viimevuotisesta UUTTA KOHTI -webinaarista.
Loppujen lopuksi vastaus on siis kyllä. Kyllä hankkeita vielä tarvitaan, POMA:n kaveriksi.
—
Kirjoittajina toimivat Nuorten Ystävillä päättyneen Adapteri-hankkeen työhönvalmentajat Marja Hämäläinen ja Aino Kallio.