Miten rakentaa toimiva kasvatusyhteistyö eron jälkeen?
Toimiva kasvatusyhteistyö eron jälkeen rakentuu yhteisestä päätöksestä asettaa lapsen arki ja hyvinvointi etusijalle, vaikka parisuhde olisi päättynyt. Käytännössä se tarkoittaa, että molemmat vanhemmat sopivat yhteisistä pelisäännöistä, viestivät rakentavasti ja pitävät lapsen tarpeet ohjenuoranaan arjen valinnoissa. Tässä artikkelissa käymme läpi konkreettisia tapoja rakentaa toimivaa yhteishuoltajuutta kahden kodin välillä.
Mitä toimiva kasvatusyhteistyö eron jälkeen tarkoittaa käytännössä?
Kasvatusyhteistyö eron jälkeen tarkoittaa, että eronneet vanhemmat tekevät yhdessä lapseen liittyviä päätöksiä ja pitävät arjen rakenteet mahdollisimman yhtenäisinä molemmissa kodeissa. Kyse ei ole ystävyydestä tai siitä, että kaiken pitää sujua täydellisesti, vaan riittävästä yhteistyöstä lapsen parhaaksi.
Käytännössä toimiva vanhemmuus eron jälkeen näkyy arjen pienissä asioissa: lapsi tietää missä hän nukkuu milläkin viikolla, kouluasiat hoituvat sujuvasti ja vanhemmat puhuvat toisistaan asiallisesti. Lapselle on tärkeää, että hän voi rakastaa molempia vanhempiaan ilman, että se tuntuu ristiriitaiselta.
Yhteishuoltajuus ei edellytä, että vanhemmat ovat kaikesta samaa mieltä. Se edellyttää, että he pystyvät sopimaan tärkeimmistä asioista ja viestimään riittävästi lapseen liittyvissä kysymyksissä.
Miksi lapsen etu on kasvatusyhteistyön tärkein lähtökohta?
Lapsen etu on kasvatusyhteistyön tärkein lähtökohta, koska lapsi ei ole valinnut eroa, mutta kantaa sen vaikutukset mukanaan. Kun vanhemmat tekevät päätöksiä lapsen tarpeiden eikä omien tunteidensa pohjalta, lapsi voi sopeutua muuttuneeseen perhetilanteeseen paljon sujuvammin.
Lapsen hyvinvointi eron jälkeen rakentuu ennen kaikkea turvallisuuden tunteesta. Lapsi tarvitsee ennakoitavuutta: hän tietää, milloin näkee kummankin vanhemman, miten arki sujuu ja että aikuiset huolehtivat asioista. Kun vanhempien välinen yhteistyö toimii, lapsi voi keskittyä olemaan lapsi.
Lapsen etu ei tarkoita, että vanhempien omat tunteet eivät saisi olla olemassa. Ne ovat täysin ymmärrettäviä. Olennaista on, ettei lapsi joudu kantamaan niitä tai toimimaan viestinviejänä vanhempien välillä.
Miten sopia yhteisistä kasvatusperiaatteista kahden kodin välillä?
Yhteisistä kasvatusperiaatteista kannattaa sopia rauhallisessa tilanteessa, mieluiten kirjallisesti, jotta molemmilla on selkeä käsitys sovituista asioista. Tärkeintä ei ole täydellinen yhdenmukaisuus, vaan riittävä yhteinen linja isoissa kysymyksissä, kuten nukkumaanmenoajoissa, ruutuajassa ja koulunkäynnissä.
Hyvä lähtökohta on käydä läpi muutama keskeinen arjen osa-alue yhdessä:
- Päivärytmi ja nukkuminen: Samankaltainen rytmi molemmissa kodeissa auttaa lasta jaksamaan.
- Koulunkäynti ja läksyt: Kumpi vanhempi seuraa mitäkin, miten tiedot kulkevat?
- Harrastukset: Kuka vie, kuka hakee, miten kulut jaetaan?
- Ruutuaika ja some: Yhteiset rajat vähentävät lapsen mahdollisuuksia pelata vanhempia toisiaan vastaan.
- Sairaudet ja lääkitys: Miten toimitaan, kun lapsi sairastuu ollessaan toisen vanhemman luona?
Kaikkea ei tarvitse sopia kerralla. Tärkeämpää on, että sopiminen on mahdollista ja että molemmat vanhemmat kokevat voivansa tuoda esiin huolensa. Periaatteet voivat myös muuttua lapsen kasvaessa.
Mikä on paras tapa viestiä entisen puolison kanssa lapsiin liittyvissä asioissa?
Paras tapa viestiä entisen puolison kanssa lapsiin liittyvissä asioissa on pitää viestintä asiallisena, selkeänä ja lapsikeskeisenä. Käytännöllinen neuvo on rajata viestintä koskemaan vain lapsiin liittyviä asioita ja valita siihen kanava, joka toimii molemmille ilman turhaa jännitettä.
Monet vanhemmat löytävät toimivan tavan viestiä tekstiviesteillä tai sähköpostilla, koska kirjallinen viestintä antaa aikaa miettiä ennen vastaamista. Joillekin sopii paremmin lyhyt puhelinsoitto. Tärkeintä on, että kumpikin vanhempi tietää, miten ja milloin asioista voi sopia.
Muutama käytännön periaate viestintään:
- Pidä viestit lyhyinä ja asiapitoisina.
- Vältä vanhaan parisuhteeseen liittyvien asioiden käsittelyä samassa viestissä kuin lapsiin liittyvien.
- Vastaa kohtuullisessa ajassa, mutta sinulla on myös oikeus rauhoittua ennen vastausta.
- Älä käytä lasta viestinviejänä tai kysy häneltä toisen vanhemman asioita.
Lapsi aistii vanhempien välisen ilmapiirin herkästi. Kun vanhempien viestintä toimii, se heijastuu lapsen arkeen myönteisesti.
Miten käsitellä riitoja ja erimielisyyksiä loukkaamatta lasta?
Erimielisyydet vanhempien välillä ovat täysin normaaleja, myös eron jälkeen. Lapsen kannalta ratkaisevaa ei ole se, onko erimielisyyksiä, vaan se, miten ne käsitellään. Riitoja ei pidä käydä lapsen kuullen, eikä lasta pidä asettaa valitsemaan tai ottamaan kantaa vanhempien välisiin asioihin.
Käytännön tapoja suojata lasta vanhempien erimielisyyksiltä:
- Sopikaa vaikeat asiat puhelimessa, viestitse tai kasvokkain ilman lasta.
- Jos tilanne kuumenee, ottakaa aikalisä ennen kuin jatkatte.
- Älkää kommentoiko toisen vanhemman ratkaisuja negatiivisesti lapsen kuullen.
- Jos erimielisyys on suuri, harkitkaa ulkopuolisen tuen hakemista, kuten perheasioiden sovittelua.
Lapsi ei tarvitse täydellisiä vanhempia. Hän tarvitsee vanhemmat, jotka yrittävät toimia hänen parhaakseen, myös silloin kun se on vaikeaa.
Mistä vanhemmat voivat hakea tukea kasvatusyhteistyöhön?
Tukea kasvatusyhteistyöhön on saatavilla monista eri paikoista, eikä apua tarvitse hakea vasta sitten, kun tilanne on kriisiytynyt. Monet vanhemmat hyötyvät jo muutamasta keskustelusta ammattilaisen kanssa tai vertaisryhmästä, jossa voi jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Meillä Nuorten Ystävillä Vanhempien Akatemia® tarjoaa tukea juuri tällaisiin tilanteisiin. Palvelu on suunnattu 0–16-vuotiaiden lasten vanhemmille, ja sieltä saa käytännöllistä tukea kasvatukseen ja perhesuhteisiin liittyvissä kysymyksissä. Toiminta on lämminhenkistä ja helposti lähestyttävää.
Nuorten Onnikka tarjoaa matalan kynnyksen tukea vanhemmille kasvatustehtävässä Pohjois-Pohjanmaalla Muhoksen, Vaalan, Utajärven, Kuusamon ja Siikalatvan alueilla, sekä kasvokkain että verkossa. Tapaamisiin ei tarvita lähetettä eikä jonottamista.
Tuen hakeminen on merkki siitä, että välittää. Kasvatusyhteistyö eron jälkeen on taito, jota voi opetella, ja siihen ei tarvitse jäädä yksin.