Jani Toivolan vuorovaikutustyöpaja – Matka läsnä olemisen jaloon taitoon
Maaliskuussa 2025 koitti taas perinteisen Jani Toivolan vuorovaikutustyöpajan aika! Klubitalo Pönkän tiloissa kokoonnuttiin kaikkien Nuorten Ystävien klubitalojen jäsenten ja työntekijöiden kanssa ottamaan vastaan Janin oppeja sekä viettämään yhteisöllisiä hetkiä.
Osallistujat eivät tienneet, mitä odottaa, mutta lähtivät mukaan rennoin mielin. Ympärillä vallitsi odottava tunnelma ja ehkä arkaakin energiaa. Kun Jani asteli tilaan, toi hän mukanaan mukavan rennon ja turvallisen ilmapiirin. Jani tempaisi mukaan teemaan jakamalla oman elämäntarinansa, joka oli yhtä aikaa inspiroiva, koskettava ja voimaannuttava. Häntä oli miellyttävä kuunnella. Jäsenet pääsivät myös jakamaan itse omia kokemuksia ja ajatuksia elämänvarrelta, eikä kyyneliltä voitu välttyä. Työpajan ilmapiiri oli heti ensimmäisistä minuuteista alkaen kutsuvan avoin, joten henkilökohtaistenkin asioiden jakaminen tuntui luonnolliselta.
Jännityksen taltuttaminen harjoituksien kautta
Työpajan harjoituksista osa oli kehollisia ja liikkeellisiä, joissa osallistujia ohjeistettiin mm. ottamaan katsekontaktia toisiinsa ja pysymään rytmissä mukana. Harjoitukset kehittivät vuorovaikutustaitoja ja rohkaisivat heittäytymään sekä astumaan epämukavuusalueelle. Jäsenet kuvailivat, että oli mielenkiintoista päästä peilaamaan esimerkiksi toisen liikettä ja tuntui helpommalta kopioida itse, kuin olla kopioitavana. Eräässä harjoituksessa osallistujat saivat kohdata parinsa fyysisesti etusormen välityksellä ja se vaati luottamista niin omiin aisteihin, kuin toisen turvalliseen ohjaamiseen. Halukkaat pääsivät harjoittelemaan katseiden alla olemista rauhassa, turvallisessa ilmapiirissä. Itsestä huomasikin aivan uusia puolia, kun oli vain toisten katseltavana ilman suorittamista. Pääsimme toteuttamaan myös erilaisia improvisaatioharjoituksia, esimerkiksi esittämään kohtauksia omasta arjesta ilman sanoja. Oli mahtava päästä näkemään myös muiden osallistujien heittäytymistä ja heistä kuoriutuikin uusia puolia esiin harjoitusten lomassa.
Suu kiinni ja korvat auki
Jäsenet jakoivat yhteisen kokemuksen siitä, että jännittäminen olikin kaikille yhdistävä tunne. Vuorovaikutusharjoitteet ja kuuntelemisen taito nousivat myös esille palautteessa ja oppimiskokemuksissa. Ja toisaalta myös se yhteinen halu tulla toista vastaan yhteisissä hetkissä oli arvokas kokemus ja eräs jäsen kommentoikin: “On kiva aina huomata, että kivoja ihmisiä on olemassa, kun some ja maailma huutaa sellaista vastakkainasettelua.”
Yksi jäsenistä kommentoi omaa oppimistaan ja kuunteluntaitojaan seuraavasti: “Ehkä opin tietoisemmin jotenkin olemaan läsnä. Opin kuuntelemaan omaa vireystilaani niin, että sain ja annoin itseni tuntea sen, kuinka aktiivinen jaksan olla. Esimerkiksi vaikka olikin halu osallistua johonkin, mutta samalla tunsin kuormittuneisuutta, niin annoin itseni myös valita olla tekemättä, vaikka olinkin vuorovaikutustyöpajassa. Eli opin näkemään ja valitsemaan sitä vuorovaikutusta myös suhteessa itseeni.”
Vuorovaikutustaitojen ja yhdessä toimimista päästiin harjoittelemaan vielä illalla, sillä osa osallistujista yöpyi Pönkän tiloissa. Illan hämärtyessä jaettiin ajatuksia päivän harjoitteista ja purettiin niihin liittyviä tunteita. Myös lämmin sauna illalla rauhoitti päivän päätteeksi, ja sen myötä jäsenet pääsivät levollisina nukkumaan ennen seuraavaa työpajapäivää.
Mitä työpajasta jäi käteen?
Työpajan lopuksi jaettiin kokemuksien ja selfieiden lisäksi myös ihan oikea fyysinen osallistumistodistus. Todistusta arvokkaampana taisi kuitenkin jäädä osallistujille aimo kasa upeita hetkiä, muistoja ja oppimiskokemuksia sekä työkaluja jännityksen helpottamiseen.
“Mieleeni jäi erityisesti läsnäolo ja läsnä olemisen sekä kuuntelemisen taitojen tärkeys. Reissussa oli mukavia yhteisöllisiä hetkiä ja osasin myös aikatauluttaa omat menoni, mikä ei ole minulle aina niin helppoa.”
“Ja kokonaisuutena kai joku sellainen tunne vahvistui, että on ok olla just minä, ja silti olla tärkeä pala kokonaisuutta. Jokainen on sallittu sekä kohdattavaksi, että kohtaamaan juuri sellaisena kuin on – Jani antoi niitä työkaluja myös siihen, miten tulla toista kohti, vaikka se olisikin itselle epämukavuusaluetta.”
Työpajan jälkeen suurin osa oli iloisia, että osallistuivat, vaikka olikin aluksi jännittänyt tavata uusia ihmisiä. Yksi jäsenistä kommentoi perinteiseen “urheilukysymykseen” – ”miltä nyt tuntuu?” – suorastaan hurmioituneena: “Aivan mahtavalta, upeelta ja monin eri tavoin sekä sanoin käsittämättömän hienolta/antoisalta. Jännittävältä mutta siistiltä sekä samaan aikaan mahtavalta!”
Työpajan päätteeksi olo oli kevyt, ehkä vähän ravisteltu, mutta kosketettu. Kotimatkalle lähdettiin kevein ja hiukan haikeinkin mielin. Jos saat joskus kutsun Jani Toivolan vuorovaikutustyöpajaan, suosittelemme lämpimästi osallistumista! Saatat kohdata jonkun tärkeän, jonkun toisen, ehkä itsesi.