Ihmismieli
Kerron teille, mitä vammaiset saattaa miettiä omasta seksuaalisuudesta. Sen lisäksi pääsette lukemaan blogissani, miten monimutkainen ihmismieli saattaa olla.
Luultavasti monella meistä on joskus ollut semmonen tilanne, että tunne ja järki ovat ristiriidassa. Silloin se saattaa olla vielä vaikeampaa jos ihminen yrittää saada syitä tunteille, koska syitä ei aina välttämättä ole tunteille. Toki ei voi yleistää, koska maapallolla on tuhansia eri persoonia. Esimerkiksi jos joku on ihastunut vaikka varattuun henkilöön tai on vaikka työsuhteessa jonkun semmosen kanssa, josta tykkää. Silloin saattaa olla tunne ja järki ristiriidassa keskenään. Toki ei voi sinällään ehkä sanoa että kaikilla olisi tämmöistä, koska se riippuu niin paljon ihmisen persoonasta ja kokemuksista. Ehkä osalla ihmisistä on silloin vaikea myöntää ihastuneensa johonkin, kun ihastuksen kohde ei ole realistinen. Tietty suurin osa ehkä myöntää ihastuneensa johonkin, tai oikeastaan ei sitä voi tietää, jos ihminen ei kerro sitä ja se on vaikea myöntää itselle. Osalla taas se on helppo myöntää itselle ja muille jos on ihastunut johonkin. Toki voisin kuvitella, että saattaa kuitenkin olla vähän vaikea myöntää, jos kohde on varattu tai työsuuhteessa. Uskaltaisin sanoa, että monilla ihmisillä siinä tapauksessa saattaa olla kuitenkin semmonen olo, että ei voi oikein tehdä mitään vaikka haluaisikin. Saattaa silloin tuntua että pitäisikö kokeilla aloitteen tekemistä, mutta toisaalta ei halua tuottaa ihastuksen kohteelle tuskaa.
Epäilen että jos on joku semmonen vamma, joka näkyy ulospäin, niin veikkaan että se saattaa mietityttää jossain vaiheessa elämää. Toki se riippuu persoonasta ja siitä että kuinka sinut on vammansa kanssa. Esimerkiksi siinä missä joku käy kamppailua siitä kun on erilainen ja olettaa, että ihmiset näkee vaan pyörätuolin eikä siinä istuvaa ihmistä. Toiset taas saattaa ajatella että ei voi mitään ja näillä mennään mitä voi. Toisaalta ihminen voi itse nähdä vain sen erilaisuuden peilistä, kun taas saattaa olla että ulkopuolinen näkee vain normaalin ihmisen. Ulkopuolelta useimmiten näkee totuuden ihmisestä, mutta ihminen useimmiten on aika itsekriittinen olento.
Ehkäpä se on kaikkein tärkeintä, että miten itse näkee itsensä. Ja se että miten uskoo, että miten mut muut näkee hänet.