Hoitoa liian myöhään?
Jonot nuorten mielenterveyspalveluihin kasvavat jatkuvasti, ja apua odottavan ihmisen vaikeudet ehtivät moninkertaistua ja syventyä jonottamisen aikana. Kolmannen sektorin toiminnalla palveluja voidaan tukea ja avuntarvitsijoita kannatella, mutta matalan kynnykset toiminnot eivät poista tarvetta sujuville sosiaali- ja terveyspalveluille. Anna kertoo tässä artikkelissa omia kokemuksiaan hoitojonossa odottamisesta.
Annalle (nimi muutettu) sosiaali- ja mielenterveyspalvelut ovat tulleet tutuksi jo yli kymmenen vuoden ajalta. Alle 30-vuotias nuori nainen asuu tällä hetkellä Oulussa, ja on kotoisin pienemmältä paikkakunnalta.
– Alaikäisenä pienemmällä paikkakunnalla asuessa apua ja tukea sai helpommin, hän ajattelee.
Nyt Anna on jonottanut mielenterveyspalveluihin yli vuoden. Myös sosiaalipalvelujen piiriin pääseminen vei yli vuoden, kun tukea pitäisi lain mukaan saada jo huomattavasti aikaisemmin.
Hoitoa saa, mutta usein myöhässä
Elämä täyttyy epävarmuudella ja epävakaudella monella tavalla, kun hoitoa oman mielenterveyden ja arjessa suoriutumisen tueksi ei saa tarvittaessa. Palvelujen pitkät jonot vaikuttavat ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti: esimerkiksi taloudellinen tilanne on usein sosiaalipalvelujen käynneistä täysin riippuvainen.
Anna kokee, että jos hoitoa saa puoli vuotta niiden hakemisen jälkeen, se on useimmiten liian myöhäistä. Hän on kokenut tilanteen hyvin turhauttavaksi.
– Voimavarana arjessa on käsityöt ja maalaaminen. Ne tuovat päiviin iloa ja hyvää mieltä, hän kertoo.
Työntekijät tekevät parhaansa
Annan mielestä yksittäisten työntekijöiden syyttäminen on turhaa – he kyllä tekevät parhaansa.
– Sitten kun avun ja tuen piiriin vihdoin pääsee, ovat palvelut asiantuntevia ja työntekijät mukavia, hän kiittää.
Kyse on isommasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Hoitojonot tulevat vain kasvamaan, kun työntekijöitä on liian vähän.
– Terveydenhuollon palvelut ovat ihmiselle välttämättömiä, eikä niistä voi enää leikata, kun tilanne on jo valmiiksi huono, Anna miettii.
Kokemuksiaan hoitojonosta kertoi ODL:n toiminnoissa mukana oleva alle 30-vuotias, mielenterveyspalveluihin jonottava nuori.
Haastattelija ja kirjoittaja Riikka Kesonen toimii ODL:n tiimikoordinaattorina sekä viestintäkoordinaattorina. Hän on työskennellyt myös projektipäällikkönä ODL:n hankkeissa, joissa pyritään vaikuttamaan mm. nuorten ja nuorten aikuisten toimintakyvyn ja osallisuuden vahvistamiseen. Koulutukseltaan hän on sosionomi (YAMK). Hänen koulutustaustaansa kuuluu mm. mielenterveys- ja päihdeopintoja sekä sosiaalialan osaamisen johtamista.
ODL, Nuorten Ystävät ja Hoivatie ottavat kantaa nuorten mielenterveyskriisiin ja yhä pidentyviin hoitojonoihin. Haluamme nostaa esiin mielenterveyden haasteita, mutta myös niihin toimivia ratkaisuja. Seuraa somessa #hoitojonossa -kampanjaa.