Aten sarjakuvakertomus
Tervehdykseni kaikille!
Tässä jutussa minä kerron omasta näkökulmasta Sarjakuvapajoista. Kaikki sai alkunsa siitä, kun klubitalopäällikkö Lahja innosti minut lähtemään mukaan sarjakuvatyöpajoihin. Sarjakuvatekemisestä minulla olikin ennen tämän työskentelyn alkamista jo entuudestaan kokemusta, kun tein 2000-luvun alussa Rock Jengit sarjakuvia. Siitä on kuitenkin jo pitkä aika.
Oulun Sarjakuvakeskus ja Nuorten Ystävät toteuttivat syksyllä 2023 yhteistyössä sarjakuvapajoja NY:n matalan kynnyksen yksilöiden Klubitalo Pönkän, Tönärin ja Roihulan jäsenille sekä Verton kävijöille. Pajat olivat avoimia kaikista sarjakuvista kiinnostuneille ja yhteisestä tekemisestä innostuneille.
Ensimmäisellä kerralla 31.8.2023 päätimme yhteisestä teemasta ja valitsimme onnellisuuden. Se oli minusta oikein hyvä valinta ja minun oli helppo luoda sarjakuva kyseiselle teemalle.
Toisella kerralla 4.9.2023 sarjakuvantekijät Harri Filppa, Riika Ruottinen ja Emilia Laatikainen kertoivat tarkemmin omasta työskentelystään ja kaikesta mitä siihen kuului. Tilaisuus järjestettiin myös etänä Nuorten Ystävien keskustoimiston Wennun kokoussalista. Itse olin tuolloin flunssaisena, enkä valitettavasti päässyt paikanpäälle, mutta osallistuin silti etäyhteyksillä. Suurin osa sarjakuvatyöpajan osallistujista oli paikalla ja he osallistuivat keskussalista. Mukana oli porukkaa myös muiden paikkakuntien klubitaloilta.
Kolmannella 21.9.2023 ja neljännellä kerralla 9.10.2023 aiheena oli sarjakuvien työstäminen. Itse olin tässä välissä jo saanut hyvään vaiheeseen sarjakuvani, sen suunnittelun osalta. Nimenkin olin jo valinnut sarjakuvatyölleni. Siitä tuli ”Azzomin onnellisuus”. Suurin työ eli itse sarjakuvan työstäminen tapahtui välillä 9.-16.10.2023. Silloin piirsin kolmesta valitusta valokuvastani mallipiirustukset ja niihin ajatuskuplat. Niissä oli kerrottu minut onnelliseksi tehneitä asioita. Yksi kuva oli ennen korona-aikaa otettu kesäkuussa 2019, toinen korona-ajan aikana toukokuussa 2021 ja kolmas korona-ajan jälkeen kesäkuussa 2023. Kaikista vaikeinta oli tehdä se viimeinen ruutu puolikkaalle, jälkimmäiselle A4 paperille. Siinä minun piti miettiä, että miltä minä näytän tulevaisuudessa ja pohtia omia tulevaisuuden toiveita onnellisuuden suhteen.
Sain kuitenkin työn ajoissa valmiiksi. Pönkän porukan kanssa kävimme vierailulla torstaina 19.10.2023 Oulun Sarjakuvakeskuksella Kulttuuritalo Valveella. Samalla veimme sarjakuvatyömme sinne. Siellä meitä vastassa oli Harri, joka kertoi sekä Sarjakuvakeskuksen toiminnoista että yleistietoa Kulttuuritalon Valveen toiminnasta ja tarjonnasta.
Tiistaina 7.11.2023 sain nähdä lopullisen version sarjakuvatyöstäni. Sarjakuvani näytti minun silmiini muuten hienolta ja onnistuneelta, mutta huomasin, että ruudusta neljä puuttui otsikko ”tulevaisuuden toiveita onnellisuuden suhteen”. Jätin sen tarkoituksella alkuperäistyössäni pois, koska ajattelin, että sitä ei millään saa sovitettua siihen tilaan mikä sille oli varattu. Ja toinen mikä julkaisutyössä kiinnitti huomion, oli värimaailma. Se näytti vihertävältä.
Keskiviikkona 8.11.2023 oli Klubitalo Pönkän Sarjakuvanäyttelyn avajaiset. Pönkän vastaava työhönvalmentaja Jaana piti avauspuheen. Porukkaa oli ihan mukavasti paikalla ja tunnelma oli hyvä.
Viikonloppuna 10.-12.11.2023 oli Oulun Sarjakuvafestivaalit. Sunnuntaina 12.11.2023 julkaistiin työpajoissa tehty Onnellisuus-antologiateos. Paikalla oli sarjakuvapajoihin osallistuneita, jotka olivat päässeet mukaan ja teoksen tekemisestä haastateltiin muutamia meistä. Itse en valitettavasti päässyt paikalle, kun minulla oli päällekkäisiä menoja.
Mitä projekti antoi minulle? Minusta tuntui kokonaisvaltaisesti oikein hienolta tehdä pitkästä aikaa sarjakuvaa. Ja vieläpä aiheesta onnellisuus, joka oli vallanmainiosti sopiva aihe minulle. Sen myötä tekemistä oli helppo lähteä suunnittelemaan ja työstämään sarjakuvaa. Erityisen ylpeä omassa sarjakuvatyössäni olen tekemistäni tarkoista mallipiirustuksistani, jotka ovat omista valokuvistani piirrettyjä. Tuntui mahtavalta saada työni julkisuuteen isoille sarjakuvafestivaaleille ja Klubitalo Pönkän sarjakuvanäyttelyyn. Sen tekeminen merkitsi minulle paljon. Edellisestä sarjakuvatyöstäni oli kulunut yli 15 vuotta.
-Atte Taskila-