Ajatuksia korona-ajasta työharjoittelijan ja jäsenen silmin
Työharjoittelu korona-aikana Pönkässä
Heippa, olen Tanja. Olen ensimmäisen vuoden sosionomi opiskelija. Minulla on menossa ensimmäinen asiakastyöosaamisen harjoittelu, jonka kesto on viisi viikkoa. Nyt harjoittelusta on jäljellä enää kaksi päivää, kun tätä tekstiä kirjoitan.
Harjoitteluni alkoi jo 16.3, jolloin kerkesin viettää Pönkässä vain päivän, kun seuraavana päivänä Pönkän tilat sulkeutuivat koronan vuoksi ja harjoitteluni päättyi siltä osin. Pystyin jatkamaan harjoitteluani etänä 6.5. alkaen, kun toiminta oli vakiintunut verkossa. Hämmentyneenä ja hieman sekavin fiiliksin liityin ensimmäisille aamukahveille. Sekavan tilanteesta teki se, että en ole kovinkaan lahjakas tietokoneen käyttäjä. Säheltäminen on erikoisalaani ja täytyisi vielä osata liittyä erilaisiin ryhmiin verkon välityksellä, mutta onneksi se onnistuikin melko näppärästi. Ensimmäisinä päivinä hieman jopa jännittikin, että millainen porukka ruudun takana on vastassa, pääsisinkö porukkaan mukaan ja mitä kaikkea viisi viikkoa pitääkään sisällään.
Osallistuin kaikkiin mahdollisiin e-ryhmiin tutustuakseni mahdollisimman moneen jäseneen, nähdäkseni mitä ryhmissä puuhaillaan ja mitä kaikkea Pönkän arkeen kuuluu tänä korona-aikana. Oli ihana huomata, kuinka nopeasti pääsin ryhmissä porukkaan mukaan ja miten kivoja ryhmiä pidettiin jäsenille.
Viimeiset kaksi viikkoa olemme saaneetkin nähdä pienissä kymmenen hengen ryhmissä ja on ollut ihana päästä näkemään vihdoin kasvotusten, eikä vain ruudun takaa. Olen nähnyt myös uusia jäseniä, joita en ole ePönkän välityksellä vielä tavannutkaan. Ja mukavaahan meillä on ollut, istuen piknikillä puistoissa, pelaten mölkkyä ja puuhastellen.
Kivaa onkin ollut ja olen oppinut paljon uutta sekä päässyt näkemään sen, miten hieno yhteisö Pönkkä on. Olen silti hieman harmissani, että harjoitteluni sijoittui korona-aikaan. Kyllähän harjoittelusta tuli toisenlainen, kuin kuviteltiin. Harmittaa, etten päässyt näkemään Pönkän todellista arkea ja etten päässyt tutustumaan jäseniin paremmin kasvotusten. Mutta nämä ovat asioita, joihin meistä kukaan ei tässä vallitsevassa hetkessä pysty vaikuttamaan, on vain sopeuduttava ja otettava irti se minkä saa.
Kiitos jäsenet ja työntekijät, kun otitte minut mukaan mahtavaan joukkoonne! Hyvää kesää kaikille, kyllä se elämä vielä tästä normalisoituu, kun jaksetaan yhdessä vielä hetki!
Terveisin Pönkän työharjoittelija Tanja
Jäsenenä korona-aikana Pönkässä
Kun Pönkkä suljettiin, eivät alun poikkeustoimet kuitenkaan haitannut ihmisten kanssa olemista, vaikkemme olleet fyysisesti läsnä. Nykytekniikka on mahdollistanut monia Pönkän ryhmiä. Niin kädentaitajat kuin työnhakuryhmäkin ovat olleet hyödyllisiä. Jäsenenä on ollut todella paljon valinnanvaraa, mihin osallistua ja tukea on ollut saatavilla koko päivän.
Tuntuu, että alun rajoitukset olivat toimivat ja niiden purkamisesta on seurannut myös paljon hyvää. Pönkkä onnistui löytämään minulle työkokeilupaikan ja innolla odottelen, että arki palautuisi normaaliksi. On ollut silti ikävä huomata, että kaikki toiminta ei ole ollut mahdollista verkossa. Toimiston töitä on ollut vaikea jäsenen toteuttaa, ja ei ole tutustunut uusiin harjoittelijoihin kunnolla, jotka ovat aloittaneet työt Pönkän ollessa etänä. On ollut vaikeaa kommunikoida etänä ja haasteita on tuonut myös se, kun ei pysty kunnolla miettimään asioita yhdessä.
Vielä täytyy hetken aikaa kestää ja olla varovainen. Toivottavasti saimme arvokasta oppia, miten toimia, jos uusii kriisi uhkaa. Nuorten Ystävien klubitalot ovat kuitenkin selvinneet tästä keväästä todella hyvin ja olemme laajentaneet toimintaamme myös suurista etäisyyksistä johtuen. Olemme lähentyneet yhteisönä.
Teresa