Syksyn aikana ryhmän aiheita ja sisältöä suunniteltiin ja hiottiin valmiiksi kokonaisuudeksi, kunnes pian koitti aika kertoa talokokouksessa uudesta ryhmästä ja avata ilmoittautuminen. Jessica myönsi, että hän oli etukäteen jännittänyt, osallistuuko ryhmään ketään ja jos osallistuu, niin minkälaisia ihmisiä. Uskaltaako kukaan heittäytyä mukaan? Entä jos ei itse osaa lukea ihmisten olotiloja ja tekemisestä tuleekin kiusallista? Entä jos ei osaakaan ohjata aikuisia, kun aiemmin on työskennellyt vain lasten kanssa? Päiviä kului ja pikkuhiljaa osallistujia alkoi ilmestyä, kunnes kaikki paikat oli varattu ja ryhmä täynnä! Vuoden alussa improryhmässä keskityttiin erilaisiin itseilmaisun harjoitteisiin ja teatterimaailman leikkisyyteen. Aiheiksi valikoitui muun muassa ilmeiden ja eleiden käyttö ja niiden tulkitseminen, äänen käyttö, sekä minäkuva ja heittäytyminen.

Jessica koki tärkeäksi, että kaikki huomioidaan lempeästi. Jos huomasi, että joku jännittää ei hänelle tarvinnut sanoa suoraan, vaan saattoi kertoa yleisesti, miten toimia, jos tehtävä jännittää. Myöhemmin keväällä, kun improryhmässä siirryttiin harjoittelemaan lyhytnäytelmää, vanhat kokemukset nousivat mieleen. Jessica kertoi, että vaikka ryhmän johtajana toimiminen on hänelle luonnollista, tuntui silti uusi ohjaajan rooli vaikealle. Kuinka ohjata näyttelijät toimimaan käsikirjoituksen mukaan silti kunnioittaen kaikkia? Epävarmuuksista puhuminen kuitenkin auttoi ja kannustavan ryhmähengen ansiosta Jessica luotti siihen, että häneen uskotaan ja hänet otetaan tosissaan.

Jessican varmuus ryhmänohjaajana tarttui myös muihin osallistujiin. Osallistujat kommentoivat palautelomakkeessa muun muassa “päässeen irtautumaan arjesta, sekä olemaan omanlaisensa ilman toisten moittimista”. Myös mukavuusalueen ulkopuolelle pääseminen nousi esiin palautteissa.Onnistumisen kokemusten myötä myös itsevarmuus kasvaa ja niin myös improryhmän kohdalla kävi! Yhdessä päätettiin harjoitella sketsi esitettäväksi Pönkän kesäjuhliin ja esitys paljastuikin menestykseksi! Moni osallistujista löysi itsestään uusia puolia ja voitti pelon esiintyä ihmisten edessä. Jäsenten huikeista roolisuorituksista keskusteltiin talolla pitkään vielä kesäjuhlien jälkeenkin.

Onnistuneen esiintymisen jälkeen improryhmä on jäänyt viettämään luovaa taukoa, mutta silloin tällöin Pönkässä kuuluu pieniä toiveita ja ajatuksia uudesta imporyhmästä, sekä pikkujouluissa esiintymisestä. Jessica kiittää vielä kerran kaikkia osallistujia, jotka ovat uskaltaneet tulla mukaan ja heittäytyä täysillä. Katsotaan yhdessä mitä tulevaisuudessa keksitään, Jessica sanoo!