Taide lisää merkityksellisyyden kokemusta
Seinällä roikkuvia tauluja nostellaan pois ja uusien taideteosten paikkoja pähkäillään. Näin kuluu iltapäivä Pohjolan koululla, jossa Nuorten Ystävien koulun Leivon opetusryhmän oppilaat ripustavat teoksiaan uutta näyttelyä varten. Nuorten Ystävien koulu Muhoksella on suunnattu oppilaille, joilla on oppimisvaikeuksia kehityksen viivästymän, tunne-elämän häiriöiden, psyykkisen oirehtimisen, autismin kirjon tai muiden vastaavien syiden vuoksi. Pohjolan koulu Muhoksella on puolestaan tarkoitettu Pohjolakotiin sijoitetuille lapsille ja nuorille.
Taidetoiminnalla on Nuorten Ystävien kouluilla pitkät perinteet. Koulujen rehtori Kimmo Laine on ollut Nuorten Ystävillä opetustyössä lähes kolmekymmentä vuotta. Jo hänen alkuaikoinaan käynnissä oli säännöllisesti kokoontuva taidepiiri, jonka vetäjänä toimi oululainen taidemaalari Esa Leskelä.
Viime vuosien aikana taidetta on koetettu tuoda enemmän esille, sillä sen on huomattu lisäävän merkityksellisyyden kokemuksia oppilaiden keskuudessa. Ajan saatossa toteutettu taidetoiminta sekä erilaisiin hankkeisiin liittyvät taidepajat ovat osa Nuorten Ystävien koulujen opetussuunnitelmaa ja tärkeä osa kuvataiteen opetusta.
Taiteella ja sen esille nostamisella halutaan osoittaa oppilaille sitä, että heidän tekemistään ja tuotoksiaan arvostetaan. Nyt pystytetty näyttelykokonaisuus on saanut innoitusta Pohjolan koulun, Suomen Taideyliopiston ja Lapin yliopiston yhteisestä taidehankkeesta. Lisäksi inspiraatiota on saatu Hoivatien, Kulttuuriosuuskunta Ilmeen ja Tampereen yliopiston kanssa toteutetusta Kuulluksi-tutkimushankkeesta, joka tutki taidetoiminnan merkitystä ja vaikutusta laitosympäristössä.
Taide synnyttää lisää taidetta
Nuorten Ystävien koulun Leivon opetusryhmän erityisluokanopettaja Pia Aaltolampi ja henkilökohtainen koulunkäynninohjaaja Valtteri Sarlund pohtivat aikaisemmin viime syksynä, mitä kuvataiteen tunneilla voitaisiin alkaa seuraavaksi tekemään. Opetusryhmässä on 13–17-vuotiaita nuoria ja pohdittiin, minkälainen tekeminen sopisi yhteisesti heille kaikille. Päädyttiin ostamaan maalauspohjia ja oppilaat saivat päästää luovuutensa valloilleen. Syys-lokakuun vaihteessa päätettiin, että pidettäisiin taidenäyttely.
– Maalaaminen otti tuulta alleen. Oli mukava nähdä maalitahraisia, innokkaita nuoria, Valtteri muistelee.
Yksi näyttelyn pystyttämiseen osallistuneista oppilaista kertoo oppineensa syksyn aikana uusia maalaustekniikoita. Maalaamisen rinnalle otettiin myös valokuvausta. Opettajien toive olisi ollut saada oppilaita mukaan kuviin, mutta oppilaat kuvasivat mieluummin itsekseen. Päädyttiin kuvaamaan kohteita, joissa oppilaat näkivät itselleen merkityksellisiä ja kauniita asioita. Pia toteaakin, että joskus opettajan on hyvä ottaa askel taaksepäin ja antaa luovuudelle tilaa, eikä rajata aiheita tiukasti.
– Valokuvaus ei ollut hankalaa. Olen kuvannut varmaan neljä vuotta. Se oli mieluinen tehtävä, oppilas kertoo.
Maalaamiseen ja valokuvaamiseen osallistunut oppilas kirjoitti näyttelyyn myös runoja. Kaikkiin teoksiin hän löysi aiheet omasta elämästään.
– Lempivuodenajasta tuli mieleen syksy. Mietin, miten mulla menee yleensä syysillat, hän kuvailee runon syntyprosessia.
Syysillat
Pimeän illan tullen
silmäni väsyneet suljen.
Veden pisarat roiskii
ikkunaa vasten,
lampaita mielessäni lasken.
Hiljaa humisen itsekseni,
en jätä tätä viimeiseksi
viestikseni.
Patteri täysillä minua
lämmittää,
ehkä huominenkin minua
jännittää.
Solitas divisa – jaettu yksinäisyys
Viikkoa ennen näyttelyn pystyttämistä oppilaat pääsivät tutustumaan Oulun Taidemuseoon. Museossa oli ehkä perinteiseksi mielletyn näyttelyn eli seinälle ripustettujen maalausten sijaan tilallisia teoksia, veistotaidetta ja audiovisuaalista äänitaidetta. Reissu oli onnistunut ja vaikuttava. Käynti herätti paljon keskustelua siitä, mikä on taidetta, mitä tilataide on ja voiko taide olla myös jotain, mikä ei ole esillä.
– Hauska hoksata, että nuorilla herää tuollaisia ajatuksia, Valtteri toteaa.
Aluksi omien töiden näytille nostaminen ei tuntunut kaikista hyvältä idealta ja moni halusi rajata näyttelyä siten, ettei teoksia ainakaan nimettäisi. Ajatus kuitenkin kypsyi tekemisen myötä ja Pohjolan koulun seinät täyttyivät kauniilla, värikkäillä maalauksilla, tunnelmallisilla valokuvilla ja koskettavilla runoilla.
Näyttely on nimetty yhden oppilaan ottaman valokuvan mukaan. Valokuva esittää graffitein koristeltua betoniseinää, jonka vierellä nuori seisoo kasvot kohti seinää, selkä kameraan päin. Valokuva kertoo yksinäisyydestä (solitas – yksinäisyys), kun taas taide on väline, joka auttaa keskustelemaan ja jakamaan (divisa – jaettu) ajatuksia ja tunteita. Näyttely sai latinankielisen puhuttelevan nimensä Solitas Divisa – Jaettu yksinäisyys.
Mikä merkitys taiteella on nuorille?
Koulujen henkilöstön käytännön kokemukset taiteesta ja sen erilaisista muodoista ovat olleet erittäin myönteisiä. Taiteella ja sen tekemisellä saadaan parhaimmillaan luotua yhteys nuoreen, minkä avulla voidaan käsitellä ja työstää elämään liittyviä kysymyksiä ja asioita. Erityisesti traumataustaisille oppilaille taide on tärkeä omien ajatusten ja tunteiden purkamisen muoto.
Valtteri näkee taiteen tärkeänä osana opiskelua ja hän uskoo sen tukevan lasten kehitystä. Leivon opetusryhmässä kuvataidetta voi olla vaikka joka päivä pieninä annoksina. Taide voi edesauttaa myös teoriaopintoja ja ei-niin-mielekkäiden asioiden tekemistä, kun luvassa on jotain mukavaa, minkä vuoksi oppilaat haluavat kouluun. Kun esimerkiksi ruotsin tehtävät on tehty, voi uppoutua oman taideteoksensa maailmaan. Se voi olla monelle mukava, rauhallisen tekemisen tila.
– On hieno juttu, että oppiaine toimii vähän niin kuin palkintona, henkilökohtainen koulunkäynninohjaaja Valtteri Sarlund hymyilee.
Kimmo luonnehtii taidetyöskentelyn olevan jotain, missä saattaa joutua ponnistelemaan henkisesti tai fyysisesti omien rajojensa kanssa. Oman työn arvostamiseen oppiminen tukee persoonan eheytymistä ja kohottaa omanarvontuntoa – asioita, joita ei voi rahalla ostaa.
– Keskeistä on merkityksellisyyden, osallisuuden ja osallistumisen kokeminen yhteisössä. Sitä pyritään tarjoamaan oppilaille monella eri tavalla, joista taide on yksi muoto. Taide tarjoaa itseilmaisun väyliä, jotka voivat olla lapselle ja nuorelle voimaannuttavia ja hyvinkin merkityksellisiä.
Projektiin osallistuminen, pitkäjänteinen taidetyöskentely tai uskallus laittaa omia tuotoksiaan toisten katsottavaksi on jo itsessään merkityksellistä.
– Oman kädenjäljen tuominen esiin vaatii rohkeutta. On hieno homma, että meiltä oppilailta löytyi intoa tällaiseen, Valtteri hoksauttaa.
Erityisluokanopettaja Pia Aaltolampi korostaa taiteen olevan terapeuttista, kuten muukin käsillä tekeminen. Taide on yksi keinoista, jolla voidaan luoda leppoisaa ja mukavaa ilmapiiriä.
Eri taidemuotoja hyödyntänyt oppilas kertookin huomanneensa, miten taidetta tehdessä hänelle tulee tyytyväinen olo.
– Huomaan, kun teen taidetta, että tulee iloinen ja hyvä fiilis.
Taide on kaikille
Kaikki Nuorten Ystävien koulujen oppilaat saavat käydä tutustumassa Solitas Divisa -näyttelyyn. Näyttelystä kerätään kävijöiltä palautetta sähköpostitse ja saatua palautetta käsitellään näyttelyyn töitä asettaneiden oppilaiden kanssa. Näyttelyn palauteohjeessa annetaan myös vinkkejä, mistä huomioista taiteessa voisi palautteessa kertoa.
Pia kertoo, että Leivon opetusryhmällä on suunnitelmissa tutustua lisää erilaisiin taidemuotoihin.
– Nyt olemme suunnittelemassa teatteriin tutustumista. Taidetta ei välttämättä pidetä tärkeänä, mutta itsetuntemuksen kannalta se on todella merkittävää.
Leivon opetusryhmässä on harjoiteltu tunnetaitoja maalauksen keinoin. Pian mukaan tapa sopisi kaiken ikäisille ja taiteen voi antaa viedä mennessään.
Taideteoksia luonut oppilas haluaisi ehdottomasti osallistua tällaiseen taidenäyttelyprosessiin jatkossakin. Hänen mukaansa katsoja saa itse miettiä oman näkemyksensä näkemästään taiteesta.
– Mun viesti on, että taide on kaikille. Ihan sama, ootko mielestäs hyvä vai huono. Pää asia on, että saa toteuttaa itseään, oppilas tiivistää.
Seireeni
Hampaat verellä maalattu,
onkija veneestä laululla
napattu.
Hukuttaa ensin nuoren miehen,
Laululla kauniilla valtasi
mielen.
Mutta niin kaunis on neidon
kuori,
Vesi värjääntyi mustaksi
ja kalastaja verta vuoti.
Mutta onko tarulla karulla
jokin merkitys,
vai pelkkä tarinan jännitys.
Ei koskaan voi tietää.