Jani Toivola ja ryhmä ihmisiä kädet nostettuna ilmaan

Kun taide muodosti turvallisen tilan: Jani Toivolan vuorovaikutustyöpajat NY Klubitaloilla

Ajankohtaista | 29.6.2022

Vuonna 2012 näyttelijä, ohjaaja sekä yhteiskunnallinen vaikuttaja Jani Toivola sai yhteydenoton Nuorten Ystävien klubitaloilta. Kun hyvin pian tuon yhteydenoton jälkeen Toivola astui Oulun Klubitalo Pönkkään, häntä jännitti valtavasti. Samoin jännitti Nuorten Ystävien Oulun, Kajaanin ja Rovaniemen klubitalojen jäseniä ja työntekijöitä, jotka osallistuivat ensimmäistä kertaa Toivolan toteuttamaan kaksipäiväiseen vuorovaikutus- ja esiintymistyöpajaan.

Huone täyttyi eri ikäisistä nuorista aikuisista ja aikuisista, klubitalojen jäsenistä, jotka kokevat tarvitsevansa tukea arkeen, työelämään tai opiskeluun. Klubitalojen työhönvalmentajat olivat ehdottaneet ja rohkaisseet työpajaan osallistumista sellaisille klubitalojen jäsenille, joille voisi olla työpajasta hyötyä oman polun suuntaamisessa. Syntyy hiljainen kuunteluhetki, kun Toivola avaa omakohtaisen tarinansa ryhmälle.

– Oma tekeminen on aina pohjautunut siihen, että tuon itseni ja oman tarinani mukaan. Peilaan asioita omista kokemuksistani, Toivola kertoo.

Tutustumisen jälkeen ryhmä siirtyy tehtävien pariin. Toivola nivoo ne mielellään arkeen, jos joku on esimerkiksi hakemassa lähiaikoina työ- tai opiskelupaikkaa. Tila täyttyy puheenvuoroista, jossa toinen tsemppaa toisia kertomaan omaa tarinaansa tai ideoitansa. Toisille annetaan tilaa vain kuunnella ja kokea.

– Tiedän edelleen sen tunteen, kun joku antaa ohjeen ja pyytää menemään ryhmän eteen puhumaan. Esiintymiseen ja vuorovaikutukseen liittyvät harjoitukset vaativat heittäytymistä. Luodaan esimerkiksi tila, kun joku ryhmästä vain seisoo jossain ja muut katsovat. Taide on tähän väline. Häkellyin itsekin siitä, miten teatteri oli ryhmälle niin vahva työkalu, Toivola muistelee.

– Lopulta kukaan ei istunut aloillaan koko työpajaa. Joku ei voinut kuvitellakaan, että voisi mennä muiden eteen tai puhua yksin kaikille, ja kahden päivän päästä näin tapahtui.

Siitä lähti yhteinen matka Nuorten Ystävien klubitalojen kanssa. Toivola on pitänyt nyt klubitaloille työpajaa lähes vuosittain 10 vuoden ajan. Matkan varrella Toivolalle syntyi esikoinen, joka oli myös mukana ensimmäisten vuosien työpajoilla. Sillä välin, kun Toivola piti työpajaa, NYn henkilöstö huolehti vauvasta.

– Janin kyky kohdata ja olla läsnä on jotain ainutlaatuista. Omakohtainen tarina herättää samaistuttavia ajatuksia monenlaisia haasteitakin elämän varrella kohdanneissa klubitalojen jäsenissä, klubitalopäällikkö ja järjestön kulttuurihyvinvointivastaava Lahja Leiviskä kertoo.

– Vastaavanlaista ja näin pitää yhteistyötä ei mulla ole ollut. Kun olin politiikassa mukana, antoi työpaja aina eheyttävän kokemuksen. Se auttoi jaksamaan mua myös politiikan parissa. On tärkeää nähdä ja hahmottaa politiikan ulkopuolelle. Työpajat muistuttivat olemaan läsnä siinä, mikä on tärkeää. Todellisuus, arvot ja oleminen tulevat lähemmäs sen kautta. Voi helposti vieraantua siitä, jos kosketusta tähän ei ole tai sitä ei aktiivisesti hae. Olen onnekas, että minulla on väline tähän – taide. Päivän päätteeksi jätin puvun eduskunnan pukuhuoneeseen ja tulin osaksi ryhmää ja tilaa, jossa jokainen voi olla aidosti oma itsensä.

 

Ainutlaatuinen klubitaloyhteisö luo tilaan aitoa inhimillisyyttä

 

Sittemmin Toivolan puku jäi eduskunnan pukuhuoneeseen toistaiseksi ja hän siirtyi vahvemmin kirjailijauran ja muiden projektien pariin. Toivola kuvailee klubitaloyhteisön ainutlaatuista valmiutta olla läsnä toisilleen. Kun joku näyttää jotain, kaikki ovat hiljaa. Klubitalojen arkitoiminnassa jaetaankin yhteisön kesken kaikki tehtävät klubitalon puhtaanapidosta ruoanlaittoon ja toimistotehtäviin. Hierarkiaa työntekijöiden ja jäsenten välillä ei ole. Toivola pohtii, miten aktiivinen taito ryhmällä on olla läsnä toisilleen; ratkaista, rauhoittaa, kuunnella tai näyttää jotain.

– Huoneessa on läsnä niin paljon inhimillisyyttä, jota on vaikea löytää muista huoneista. Saa viettää aikaa tilassa, josta kaikki ovat aidosti sitä, mitä ovat.

Klubitaloryhmän inhimillisyydestä huoneessa viitataan myös Toivolan kirjassa, Kirja tytölleni.

– Ryhmän välille syntyvä yhteys tulee lopulta siitä, että jaetaan ja näytetään. Samalla käydään läpi perusteellisia kysymyksiä: Saanko olla sellainen kuin olen, olenko riittävä.

 

Taide luo turvallisen ja yhdenvertaisen tilan

 

Toivolan työpajoissa on pyritty luomaan neutraali tila, jossa kukin voi katsoa itseään uusin silmin.

– Ollaan ikään kuin huoneessa, jossa on koolla ihmisiä, joille on yhteiskunnan näkökulmasta annettu tietyt lähtökohdat mitä sun kuuluisi olla. ”Vaikene tuosta niin sitten pääset tuonne” – joku sanoo sulle elämän varrella, Toivola kuvailee.

– Voiko meillä olla paikka olla tässä maailmassa, jos emme täytä jotain ehtoa tai ole samanlaisia kuin muut.

Kun ihmiset ovat kokeneet turvattomuutta tai ulkopuolisuuden tunteita, voi turvallinen tila muodostua taiteesta itsessään. Harjoitukset vaativat kykyä kuunnella ja seurata muita.

– Työpajoissa voidaan tehdä joku harjoitus, jonka kautta näkee itsensä uudessa valossa. Samalla muiden katse tekee uudella tavalla näkyväksi ja antaa jokaiselle mahdollisuuden itse määritellä itsensä.

– Jos meillä on taito kuunnella, sillä huoneen hiljaisimmalla voi olla tärkeää sanottavaa. Hänellä on yhtä lailla oikeus sanoa se asia, mutta meillä muilla on myös tehtävä täyttää se, että kaikki tulevat kuulluksi, Toivola jatkaa.

Toivola ja Leiviskä pohtivat, miten taidevälineet voisivat olla pysyvämpi osa yhteiskunnallista hoito- ja palvelurakennetta.

– Jatkopolulle työllistyy tai siirtyy opintojen pariin vuosittain 40 prosenttia klubitalojen jäsenistä. Osalla se voi tarkoittaa myös muita pienempiä tai isompia, tärkeitä askelia, omalla polulla. Kulttuurihyvinvointi avaa tälle ovia, minkä merkitystä emme vieläkään tarpeeksi tunnusta yhteiskunnassamme, Leiviskä summaa.

– Taidevälineet ovat kuntoutuksessa hoitavana ja ehkäisevänä toimintamuotoina niin vaikuttavia keinoja, että ne tulisivat olla sisäänrakennettuina hoitojärjestelmäämme. Itsekin lähden työpajasta joka kerta kaikkeni antaneena, mutta täyttyneenä ja toiveikkaana, kohti kotia.

Viimeisin Toivolan vuorovaikutustyöpaja järjestettiin Klubitalo Pönkässä Oulussa huhtikuussa 2022. Osallistujat kertoivat ajatuksiaan heti työpajan jälkeen seuraavasti:

”Uskaltamalla itse astua esiin, antaa myös muille tarttumapintaa itsestä.”

”Me ei tarvita hyväksyntää sille, että lähetään tavoittelee meidän unelmia.”

”Kun tulet uuteen tilaan, niin omalla olemuksella voit rohkaista muitakin ilmaisemaan itseään.”

”Yhdessä nauraminen vapauttaa!”

”On lupa puhua avoimesti vaikeistakin asioista.”

”Työpajan aikana ei tullut sellaista sosiaalista väsymistä, että olisi tarvinnut vetäytyä omiin oloihin. Sai olla oma itsensä, oli turvallinen ja hyväksyvä Ilmapiiri. Se antoi energiaa jaksaa.”

Jaa artikkeli: