Kun apu ei tavoita, päihteet tuovat turvaa
THL:n julkaisu nuorten huumemyrkytyskuolemien olosuhteista Suomessa on surullista luettavaa. Vuosina 2019–2021 huumemyrkytyksiin kuoli 300 alle 30-vuotiasta nuorta. Päihdesairauden lisäksi yli puolella huumausaineiden myrkytyksiin kuolleista nuorista oli raportin mukaan myös mielenterveyden häiriö. Ongelma on tunnistettu mutta saavatko nuoret riittävästi apua mielenterveyden ongelmiinsa?
Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (Palko 2021) suositusten mukaan riippuvuussairauden hyvä ja vaikuttava hoito edellyttää samanaikaisen mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnostiikkaa ja hoitoa. Toteutuuko tämä Suomessa?
Päihteet pakenemiskeinona – mielenterveyden ongelmien syvenemisen kierre
Hoitamattomat mielenterveyden ongelmat ajavat nuoria hakemaan helpotusta pahaan oloon päihteistä. Kun ihmisten tarjoamaa apua ei ole saatavilla, tuovat päihteet hetkellisen ja nopean helpotuksen ahdistuneisuuteen, masennukseen ja yksinäisyyteen. Päihteet katkaisevat tehokkaasti yhteyden hankalina koettuihin tunteisiin, ajatuksiin ja traumamuistoihin. Päihteiden saatavuudessa on tapahtunut Suomessa merkittävä muutos: päihteet ovat jatkuvasti nuorten ulottuvilla asuinpaikasta riippumatta.
Suomessa päihteiden käyttö aloitetaan varsin varhaisella iällä. Haittoja vähentävässä työssä kohdatut suonensisäisten huumeiden käyttäjät ovat aloittaneet pistämisen nuorimmillaan vain 12–14-vuotiaina. Nuoruusiässä aloitettu päihteiden käyttö pitää sisällään merkittävän riskin kohdata väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Nuoret altistuvat henkiselle, fyysiselle, taloudelliselle ja seksuaaliselle väkivallalle päihteiden vaikutuksen alaisena, jolloin riski vakavalle traumatisoitumiselle on todellinen.
Käytön rahoittamiseksi nuorten on osallistuttava rikolliseen toimintaan ja tämä vaikeuttaa avun hakemista. Nuoruus on aivojen kehittymisen ja tunnesäätelyn kannalta merkityksellistä aikaa eikä vaaratonta päihteiden käyttöä ole olemassakaan alaikäiselle. Mielenterveyden ongelmien kanssa painiva nuori on siis erityisen haavoittuvassa asemassa. Päihteiden käyttö ”itselääkityksenä” mielenterveyden ongelmiin syventää ongelmia, lisää toivottomuutta ja murentaa nuorten itsearvostuksen.
Avun saaminen vaikeutuu päihteiden käytön myötä
Haastattelin taannoin sijaishuollossa olleita nuoria, joilla oli ollut runsasta päihteiden käyttöä. Nuoret kuvasivat, kuinka avun saaminen psyykkiseen oireiluun on ollut heidän ulottumattomissa. Päihteiden käyttö vaikeutti entisestään hoitoon pääsyä. Hoitojärjestelmä näyttäytyi nuorille siten, että päihteitä aktiivisesti käyttävälle ei ollut saatavilla apua mielenterveyden ongelmiin.
Palveluista joutui herkästi ulos päihdekäytön tullessa ilmi tai nuori jäi jonottamaan apua, kunnes oli ensin ratkaissut päihdeongelman. Liian usein nuori päätyi palloksi palveluputkien välisessä ”pingispelissä”. Nuoren jonottaessa apua hän pahimmillaan katoaa palvelujärjestelmän ulottumattomiin. Järjestelmän näkökulmasta syynä on se, että nuoret eivät sitoudu hoitoon.
Kohti kokonaisvaltaista nuoren kohtaamista
Väitän, että palvelujärjestelmässä toimivien ammattilaisten pitäisi ensin sitoutua nuoreen eikä jäädä odottamaan näyttöjä nuoren kiinnittymisestä palvelujärjestelmään. Palvelut pitää integroida niin, että nuoret saavat apua samanaikaisesti sekä mielenterveys- että päihdeongelmien tuomiin haasteisiin.
Lopetetaan pompottelu ja kohdataan nuoret kokonaisvaltaisesti sellaisina kuin he ovat. Vastuu nuorten hyvinvoinnista koskee meistä jokaista.
Kirjoittaja Amira Bushnaief työskentelee Hoivatien kehittäjäasiantuntijana ja dialogisen ohjauksen kouluttajana. Koulutukseltaan Amira on sosionomi YAMK, kognitiivinen terapeutti sekä työnohjaaja. Amiralla on pitkä kokemus kaksoisdiagnoosipotilaiden parissa tehtävästä työstä ja aidosti asiakaslähtöisen työn kehittämisestä.
ODL, Nuorten Ystävät ja Hoivatie ottavat kantaa nuorten mielenterveyskriisiin ja yhä pidentyviin hoitojonoihin. Haluamme nostaa esiin mielenterveyden haasteita, mutta myös niihin toimivia ratkaisuja. Seuraa somessa #hoitojonossa-kampanjaa.