Ihminen ihmisenä
Nuorten Ystävien Adapteri-hankkeessa työhönvalmentajana työskentelevä Tarja Ervasti jää eläkkeelle 4.11.2021. Ervasti on työskennellyt Nuorten Ystävillä vuodesta 2002. Työkokemusta ja muistoja matkan varrelta on kertynyt niin Klubitalo Pönkästä kuin monista erilaisista hankkeistakin.
Aika on mennyt nopeasti ja monipuolisten työtehtävien parissa, Ervasti kertoo. Onhan hän ehtinyt toimia niin ohjaajana, tuutorina kuin nyt työhönvalmentajanakin.
Ervastin tapauksessa työn yhteinen nimittäjä on helppo havaita, sillä hänen työtehtävänsä Nuorten Ystävillä ovat liittyneet työllistymisen, kouluttautumisen ja asiakkaiden hyvinvoinnin edistämisen teemoihin. Koulutustaustaltaan Ervasti on sosiaaliohjaaja, mutta sittemmin hän suoritti työn ohessa työhönvalmentajien erikoisammattitutkinnon.
— Parasta Nuorten Ystävillä työskentelyssä on ollut juuri joustavuus työn muokkaamisen suhteen ja kouluttautumiseen on kannustettu.
Adapterissa Ervasti on tehnyt asiakastyötä ja osallistunut yhdessä tiiminsä kanssa kehittämishankkeen suunnitteluun ja toimintatapojen kehittämiseen työhönvalmennuksessa. Adapteri-hanke sovittaa yhteen työnhakijoita ja työnantajia räätälöidyn täsmävalmennusmallin avulla. Hanke aloitti toimintansa tammikuussa 2019, ja Ervasti on saanut olla mukana tiimissä hankkeen alusta asti.
Työkaverit ja esimies Vesa Karjalainen saavat Ervastilta vilpittömät kehut ja kiitokset. Ervasti katsoo, että Adapterin tavoitteet ovat toteutuneet hankkeen aikana hyvin ja että toimintatapoja on joustavasti osattu ja myös uskallettu muuttaa kehittämishankkeen aikana.
Ei pelkkää toimistotyötä
Tarja Ervasti kertoo tykkäävänsä tehdä töitä ihmisten kanssa ja ihmisten lähellä. Pelkkään toimistotyöpöydän ääressä tehtävään työhön hänestä ei olisi ollutkaan. Nykyisessä työssä on voinut olla ihmisten tukena ja hyödyntää myös ajan saatossa hioutuneita kohtaamisen taitoja. Siihen sisältyy ajatus, että ollaan kaikkien ihmisten kanssa tasa-arvoisia, samalla viivalla.
— Ihminen pitää kohdata ihmisenä, ikään, kokoon ja väriin katsomatta.
Onnistumiset työssä ovat voineet olla pieniä tai suuria, tapauskohtaisesti. Tarja Ervasti katsoo, että työhönvalmentajan rooli on toimia myötävaikuttajana kohti jonkinlaista, toivottavasti positiivista muutosta.
— Jos saan jonkun ihmisen innostumaan vaikkapa liikkumisesta tai mulla tavoin parantamaan arkeaan, niin olen onnistunut. Yksi on voinut löytää opiskelupaikan tai aloittaa työkokeilun ja jollekin olemme voineet löytää työpaikan. Aina kyse ei ole työllistämisestä, vaan asiakasta voidaan auttaa eteenpäin muillakin tavoin. Jonkun ihmisen kohdalla iso edistys voi olla sitä, että saadaan hänet lähtemään ulos kotoa, edes kävelylle.
Työssään Ervasti on nähnyt myös sen, millaisia muutoksia työelämässä on tapahtunut 2000-luvulla.
— Pätkätyöt ovat lisääntyneet ja työelämä on tullut hektisemmäksi. Työelämässä on entistä enemmän epävarmuutta.
Hyvinä muutoksina Ervasti pitää vaikkapa sitä, että kouluttautumisen mahdollisuudet ovat monipuolistuneet. Nykyisin voi tehdä erilaisia osatutkintoja, joista hyötyvät erityisesti vähän vanhemmat työttömät työnhakijat, joiden omista, aiemmista tutkinnoista on kulunut aikaa. Myös tuettu omaehtoinen opiskelu ja oppisopimuskoulutus ovat Ervastin mielestä erittäin hyviä vaihtoehtoja joillekin työnhakijoille.
Tarja Ervasti peräänkuuluttaa lisää joustavuutta ja kannustavuutta nykyiseen systeemiin. Hänestä olisi hyvä, jos opiskelu ja omaehtoinen kouluttautuminen eivät olisi asioita, joihin työttömän täytyy erikseen pyytää lupaa TE-toimistosta tai kuntakokeilusta.
Jos jokin asia saa hänet näkemään punaista, se on varmastikin ”työttömien ihmisten makuuttaminen”. Tällä Ervasti tarkoittaa sitä, että työttömät eivät uskalla ottaa vastaan pätkätöitä tai osallistua kursseille karenssien tai tuen menettämisen pelosta.
Kadonneet silmälasit ja kelvoton piirakka
Tarja Ervastin työvuosiin Nuorten Ystävillä on kuulunut monia hauskoja hetkiä, paljon naurua ja joitakin kömmähdyksiä.
Klubitalo Pönkan ajalta Ervastin mieleen on jäänyt muutama tapaus, jotka naurattavat vielä vuosien jälkeenkin. Ensimmäisen tapauksen vuoksi varalasit tulivat tarpeeseen. Tarja Ervasti nimittäin hukkasi silmälasinsa, kun kaiken hässäkän keskellä tuli vahingossa piilottaneeksi ne erääseen lomakekaappiin. Ja koska laseja ei etsinnöistä huolimatta mistään löytynyt, joutui hän käyttämään kotoa löytämiään varalaseja ainakin kolmen viikon ajan. Lopulta lasit löytyivät kaapista, sattumalta.
Mitä voimme tästä oppia? Ehkä sen, että kannattaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan!
Toinen muisto liittyy leivontaan yhdessä Klubitalon jäsenen kanssa. Ervastilta kun yleensä sujuu leivonnaisten teko käden käänteessä, mutta tällä yhdellä kertaa hommat menivät kunnolla päin prinkkalaa. Ensin taikinasta unohtui sokeri ja kun se saatiin korjattua, niin sitten unohtui leivinjauhe. Piirakasta tuli syömäkelvoton.
Tästä voimme ottaa opiksi ainakin sen, että on ihan tavallista välillä epäonnistua. Joskus sille voi jopa nauraa.
Tarja Ervasti on nyt siirtymässä vuosilomien jälkeen eläkkeelle oikein hyvillä mielin. Nuorten Ystäviltä jää hyvät muistot.
— Täällä on ollut siksikin helppo tehdä töitä, kun omat arvot ovat osuneet yksiin Nuorten Ystävien arvojen kanssa.
Ervasti pitää tärkeänä sitä, että on saanut tehdä merkityksellistä työtä yhdessä fiksujen ja osaavien ihmisten kanssa.
Seuraavaksi koittavat ansaitut vapaat, mutta Tarjan tuntien aika ei kulu kotona oleskellen. Kalenteri on kuuleman mukaan täyttymässä ainakin lomareissusta, pyöräilystä, kuntosalikäynneistä ja uinnista.
Kiitos Tarja työstäsi Nuorten Ystävillä ja oikein mukavia eläkepäiviä!