NYn klubitaloista kohti työtä ja elämää

Vuoden 2017 alusta STEA myönsi NYn klubitaloille Oulussa, Rovaniemellä ja Kajaanissa pitkäkestoisen kohdennetun toiminta-avustuksen. Tämän lisäksi klubitalojen rahoituksesta tulee 40 % kunnilta. Klubitalojen toiminnalle on todistettavasti tarve, sillä toiminnan vaikuttavuudesta on tehty heti hankkeen aloittamisen jälkeen vuoteen 2016 saakka kehittävää arviointia.

– Halusimme ulkopuolisen tahon arvioimaan toimintaa ja koko hankeaikaa. Arviointikyselyt tehtiin vuosina 2013, 2015 ja 2016. Arvioinnin toteutti Kuntoutussäätiön tutkimusyksikkö, kertoo NYn klubitalojen palveluesimies Maria Joona.

Arviointiin osallistui klubitalojen henkilöstö, jäsenet sekä hankkeen ohjausryhmä. Arvioinnin tarkoituksena oli tuottaa tuloksia ja kehittämisehdotuksia koko arvioinnin ajan. NYn klubitalotoiminnassa erityispainopisteenä on alusta asti ollut tuetun työllistymisen mallin rakentaminen toiminnan sisään.

– Arvioinnin jälkeen on edelleen vahvistunut ajatus siitä, että työllistymisen ja opiskelujen tukemista on jatkossakin kehitettävä. Suurin osa jäsenistä kokee olevansa työkykyisiä ja tähän ajatukseen täytyy tarttua. Tämän kevään aikana perustetaan kaikkiin taloihin työ- ja opintoyksiköt. Työelämään poluttamista on tehty koko ajan, mutta yksikkövetoisesti se on järjestelmällisempää. Tämä ei poista sitä yksilöllistä tukea, mitä työhönvalmentajat jäsenille antavat, Joona kertoo.

Kuntoutussäätiön arviointiraportin jälkeen klubitaloissa on panostettu sosiaalisen median ja uusien tiedotuskanavien käyttöön.

– Siellä missä ihmiset liikkuvat, on tiedottamistakin. Lisäksi olemme kiertäneet paljon yhteistyökumppaneilla ja talossa on aina uusia tutustujia. Pysyvän rahoituksen mukanaan tuoma viesti verkostoille on se, että meillä on kokemusta ja olemme mukana pitkäjänteisessä yhteistyössä, Joona iloitsee.

 

Osallisuus ja mielekäs arki hyvinvoinnin edistäjinä

 

Jäseniä kaikissa kolmessa klubitalossa on 564, joista jatkopolun löytäneitä jäseniä on 192.

– Kuntoutussäätiön tutkimukseen osallistuminen oli jäsenille tärkeää. Vuoden 2016 kyselyssä vastaajia oli 246 eli yli puolet silloisesta jäsenmäärästä. Kaikesta paistoi läpi vaikuttamisen halu. Meidän porukka on aktiivista, naurahtaa Joona.

Yksi Pönkän aktiivisista jäsenistä on Virpi Kurkela. Kurkela on ollut klubitalo Pönkän jäsen 11 kuukautta.

– Mielenterveystoimistosta suositeltiin Pönkkää minulle, jotta saisin vuorokausirytmiin ryhtiä. Tiesin paikan, koska äiti oli bongannut Pönkän lehdestä. Aluksi tavoitteena oli, että käyn klubitalolla kaksi kertaa viikossa ja nyt vuoden vaihteen jälkeen tavoitteeksi otettiin kolme päivää. Vuorokausirytmini on parantunut ja terveellisen ruoan syöminenkin on lisääntynyt, sillä syön täällä silloin kun käyn. Sen jälkeen kun aloin käymään Pönkässä, en ole niin paljon kaivannut käyntejä mielenterveystoimistossa, Kurkela kertoo.

 

Askeleita kohti tulevaisuutta

 

Kurkelalla on osaamista. Hänellä on niin tietojenkäsittelytieteiden maisterin, fysioterapeutin kuin merkonominkin paperit. Pönkässä Kurkela on päässyt tutustumaan uusiin aloihin.

– Tykkään lehtiryhmästä ja siitä, kun pääsen taitamaan lehteä. Lehden tekeminen on haastavampaa kuin mitä kuvittelee. Arvostus toimittajia kohtaan on noussut, Kurkela jatkaa.

Kurkela on ehtinyt vajaassa vuodessa osallistua aktiivisesti Pönkän monipuoliseen toimintaan. Kurkelan puheessa vilahtelevat erilaisten ryhmien nimet; on valokuvausryhmä, lehtiryhmä ´Me pönkkääjät´, Supernaiset ja käsityöryhmä.

– Täällä tulee oltua ihmisten ilmoilla ja nykyään en väsähdä sosiaalisissa tilanteissa niin helposti kuin alussa. Jos on huono päivä, voi vain tulla paikalle ja kun on virtaa niin voi tehdä enemmän. Olen osallistunut retkille ja Jani Toivolan vetämään Vuorovaikutus ja esiintymistaidon työpajaan. Toimistosihteerin työ on unelmani, mutta alan työt on kiven alla. Yritänkin saada Pönkän toimistopuolelta irti kaiken mahdollisen, koska siitä saa todistuksen. Lisäksi kun aika on kypsä, haluaisin tehdä alalla kuntouttavaa työtoimintaa. Kuntoutuminen on vielä itsellä kesken ja olen vielä toipilas, mutta valoa näkyy jo tunnelin päässä. Pönkästä on tullut minulle toinen perhe ja täällä on hyvä ilmapiiri, Kurkela kertoo.

Jaa artikkeli: