Onko työnhausta tehty liian monimutkaista?
Työllisyys ei kohene työhakemusten määrää lisäämällä. Työnhaun sekalaiset käytännöt ja kasvava työhakemusten määrä kuormittavat sekä työnhakijoita että työnantajia.
Duuniloikka-hanke (ESR+) etsii ratkaisuja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan Oulussa ja Rovaniemellä työhönvalmentajien ja työnantajakoordinaattorien yhteistyönä. Tässä blogissa hankkeen Oulun-työhönvalmentaja kertoo havaintojaan työnhakijoiden kanssa tekemästämme työstä ensimmäiseltä hankevuodelta.
Olemme kohdanneet tähän mennessä n. 130 työnhakijaa, joilla on erilaisia haasteita työllistymisessä. Nämä haasteet eivät useinkaan liity osaamisen tai motivaation puutteeseen, vaan enemmänkin työelämään pääsyn esteellisyyteen ja vaikeuteen. Samaan aikaan useat työnantajat eivät löydä sopivia tekijöitä tarpeisiinsa tai hukkuvat saapuvien työhakemusten määrään. Tämä ilmiö onkin johtanut piilotyöpaikkojen lisääntymiseen, kun työnantajat eivät enää laita avoimia paikkoja julkiseen hakuun. Tuloksena on tilanne, jossa työnhaussa onnistuu pätevimmän osaajan sijaan pätevin työnhakija ja näppärin piilotyöpaikkojen löytäjä.
Samalla kun työpaikat valuvat tiskin alle, suuri joukko työnhakijoita tuskailee monimutkaisissa järjestelmissä. Työnhaun monimutkaisuus aiheuttaa työnhakijoille kohtuutonta lisätyötä, jota voisimme helpottaa rakentamalla riittävästi yhteyksiä työtä etsivien ja olemassa olevien työmahdollisuuksien välille.
Potentiaalia on, mutta yhteys puuttuu
Kesän kynnyksellä julkaistussa Työ- ja elinkeinoministeriön Työelämän kehittämisstrategiassa 2035 korostetaan, että työelämän uudistuminen edellyttää yhteistyötä, luottamusta ja kykyä hyödyntää ihmisten osaamista paremmin. Strategian tavoitteena on vahvistaa tuottavuutta, työhyvinvointia, monimuotoisuutta ja osaamista yhtä aikaa.
Juuri tässä kohtaanto-ongelma konkretisoituu. Kohtaamme ihmisiä, joilla olisi paljon annettavaa työelämälle, mutta jotka eivät pääse siihen mukaan monimutkaisten työnhakukäytäntöjen takia. Samaan aikaan kuulemme yrityksiltä, että avoimiin tehtäviin voi tulla satoja hakemuksia, joista vain murto-osa vastaa työnantajan tarpeeseen. Useimmat työnantajat ovat valmiita muotoilemaan ja järjestelemään työtehtäviä työntekijälähtöisesti, mikäli hyvä ja potentiaalinen tekijä löytyy.
Kestävä työelämä ei rakennu pelkästään teknologian tai tuottavuuden varaan. Työelämässä tulee tunnistaa kaikenlaisten ihmisten potentiaali ja myös työelämän ulkopuolelta hankittu osaaminen. Lisäksi on mahdollistettava työtehtäviin kasvaminen jatkuvan oppimisen kautta.
Uusia keinoja rekrytointia helpottamaan
Työmarkkinatorin työnhakuprofiili on työkalu, johon työnhakija kokoaa osaamisensa ja kokemuksensa avoimeksi hakudokumentiksi. Työnhakuprofiilin laatimisesta tulee työnhakijoille pakollista 1.9.2026 alkaen. Toivommekin, että tämä uudistus toisi helpotusta työnhakuun. Työnhakuprofiilien aktiivinen käyttö voisi keventää myös työnantajien rekrytointiprosesseja ja vähentää esimerkiksi tarvetta työpaikkailmoitusten laatimiseen. Profiilien avulla työnantajat voivat tavoittaa suoraan laajemman joukon potentiaalisia työntekijöitä. Kun päällekkäisistä hakujärjestelmistä voidaan luopua, kaikilta osapuolilta säästyy aikaa ja vaivaa. Vastuu työnhakuprofiilin laadusta, ajantasaisuudesta ja sisällöstä säilyy kuitenkin aina työnhakijalla.
Duuniloikka-hankkeessa rakennamme siltoja työn ja tekijöiden välille. Tavoitteenamme on minimoida tilanteet ja välivaiheet, joissa tämä yhteys uhkaa katketa. Kannustammekin työnantajia kokeilemaan rohkeasti myös uudenlaisia keinoja työntekijöiden löytämiseen. Apua ja tukea näihin kokeiluihin saa maksutta esimerkiksi työllisyyden kehittämishankkeilta, kuten Duuniloikalta. Työssämme olemme nähneet, että pienetkin teot, kuten suora kontakti, matalan kynnyksen kohtaamiset tai mahdollisuus näyttää osaaminen käytännössä ovat johtaneet onnistuneisiin työllistymisiin.
Tavoitteenamme ei ole mullistaa työelämää kerralla vaan tehdä pieniä, konkreettisia avauksia, joiden kautta yhä useampi pääsisi kiinni työelämään. Pienikin muutos rekrytointien käytännöissä voi tuoda esiin osaajan, joka muuten jäisi näkymättömäksi.