Saanko luvan?
Ella Rautamies, tanssitaiteilija
Jojo – Tanssin Keskus Oulu
Lokakuussa 2021 minua jännitti. Alkamassa oli 5 kuukauden mittainen työskentely JoJo – Oulun Tanssin Keskuksen ja Nuorten Ystävien osallistavassa kulttuurihyvinvointihankkeessa ”Tanssitaiteilija yhteisössä”.
”Hankkeen toiminnan tavoitteena on tuoda liike, kehollisuus ja tanssi sellaisten henkilöiden ulottuville, jotka normaalisti jäävät helposti taidemuodon ulkopuolelle. Toiminnassa tanssitaiteilija tulee mukaan arkeen, tekemään ja jakamaan päivittäistä tekemistä yhdessä lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Tanssitaiteilija, toiminnan piirissä olevat ihmiset ja työtekijät kehittävät yhdessä juuri heille sopivia tapoja tehdä, kokea ja olla. Liike ja kehollisuus tulevat osaksi arkea yhteiskehittämisen kautta.”
Hankkeen aikana työskentelin Nuorten Ystävien klubitaloilla, sekä Nuorten Ystävien kouluilla. Hyppäsin osaksi yhteisöjen arkea ja aloin yhdessä yhteisön jäsenten kanssa miettiä tapoja saada tanssi ja liike osaksi arkea.
No aikahan kului kuin iltamissa ja 5 kuukauden mittainen hanke on tältä erää ohi. Lienee syytä kysyä itseltäni, että vieläkö jännittää, vai ovatko tunnelmat vaihtuneet toisiin?
Jännityshän kaikkosi, kun astuin ensimmäistä kertaa Klubitalo Pönkän ovista sisään ja talon jäsenet ottivat minut lämpimästi vastaan. Ihmettelyä tuntui aiheuttavan ainoastaan outo murteeni, jonka kuunteleminen voitiin toki jättää vähemmälle, kun päästiin pikkuhiljaa liikkeen ja tanssin pariin.
Pönkän, Tönärin ja Roihulan jäsenet hyppäsivät rohkeasti kanssani tutkimaan liikkeen maailmaa. Yhdessä pohdimme missä kehonosassa tuntuvat tunteet, koreografioimme kirjoittamiamme runoja, kannustimme Iivoa kultahiihdossa, hioimme jiven jalkatekniikkaa Valveen tanssisalissa ja pysähdyimme sen äärelle, mihin kaikkeen oma keho pystyy ja kykenee.
Viiden kuukauden aikana kehollisuus ja liike alkoi tuntua luonnollisemmalta osalta klubitalojen arkea. Oma keho tuli tutummaksi, saimme nauttia tanssin riemusta ja iloita itsensä ylittämisistä.
Antoisaa tässä yhteisessä ajassa oli kaiken muun lisäksi se, että jäsenet ja henkilökunta löysivät itsestään rohkeutta toiminnan ideoimiseen ja toteuttamiseen. Roolit eivät olleet niin, että minä ideoin ja ohjasin, vaan me yhdessä teimme ja koimme. Ideat kehollisiin hetkiin ja tanssin tulivat yhä useammin jäseniltä. Tuntui lähes samalta, kuin silloin kun yhteistyö paritanssiessa on saumatonta. Kommunikaatio toimii ja molemmat tekevät tasavertaisina töitä yhteisen hyvän eteen. Kun paritanssi loksahtaa oikein kunnolla kohdalleen, ei ole enää selvää kuka vie ja kuka seuraa. Roolit sekoittuvat, liike kannattelee ja tanssi tuntuu yhteiseltä matkalta.
Kiitos viiden kuukauden mittaisesta paritanssista, viemisestä ja seuraamisesta!